Helsingin yliopiston alumniyhdistys

Ilkka Herlinistä Helsingin yliopiston Vuoden Alumni 2020

Ilkka Herlin Kuvaoikeudet: Soilfood

Cargotecin hallituksen puheenjohtajan, historioitsija Ilkka Herlinin mukaan modernin kulttuurin keskeinen virhe on se, että se on yrittänyt ylhäältä päsmäröidä luonnon kiertoa. Teknologia pitää sovittaa niin, että se on osa luonnonjärjestelmää.

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2020 Cargotecin hallituksen puheenjohtajan ja ympäristövaikuttaja Ilkka Herlinin.

Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Tehtävään valitaan vuosittain henkilö, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita, akateemisen koulutuksen arvostusta ja nostanut akateemista Helsingin henkeä.

Vuoden Alumnina Herlin aikoo puhua ainakin siitä, että ilmastonmuutoksen ja elonkirjon romahtamisen torjunnalla on kiire.

– Ihmisen pitää siirtyä itse luomistaan suurista järjestelmistä harmoniaan luonnon kanssa. Teknologia pitää sovittaa niin, että se on osa luonnonjärjestelmää. Modernin kulttuurin keskeinen virhe on se, että se on yrittänyt ylhäältä päsmäröidä luonnon kiertoa, Herlin sanoo.

Qvidjan tilallaan Paraisilla Herlin kokeilee maa- ja metsätaloutta, joka lisää elonkirjoa ja sitoo ilmasta hiilidioksidia maaperään sen sijaan että on hiilen lähde.

Mekanismina on niin sanottu mikrobien hiilipumppu, jossa sienet ja bakteerit sitovat hiiltä pysyvästi maaperään. Mikrobit käyttävät yhteytyksen tuomaa hiiltä, ja kun mikrobit kuolevat, niiden rakenteet säilyvät maassa pitkään ja muodostavat pysyvän hiilivaraston.

Mykorritsasienet elävät symbioosissa paitsi puiden myös viljelykasvien kanssa. Sienijuuri antaa kasveille ravinteita, ja sieni saa kasvilta hiiltä. Kun kasvisato korjataan pois, sieni ja sen hiili jäävät maaperään.

– Olennaista on mahdollisimman jatkuva, elävä kasvipeitteisyys niin pellolla kuin metsässäkin, Herlin sanoo.

Keskeistä menetelmässä on se, että maata ei saa muokata, jotta rihmastot eivät hajoa. Myös liikaa lannoittamista on vältettävä, koska helposti liukeneva lannoite tekee sienet turhaksi kasvien kannalta.

Nyt Qvidja on maaperä-, ilma- ja vesistötutkimuksen lippulaivatila Carbon Action -hiiliviljelyhankkeessa, jossa on mukana yli sata maanviljelijää eri puolilta Suomea.

Historiantutkimus on kokonaisuuksien hahmottamista

Herlin aloitti historian opinnot Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuonna 1978. Vuonna 1993 hän väitteli tohtoriksi. Väitöskirjan aiheena oli hänen äidinisänsä kansatieteilijä Kustaa Vilkuna (1902–1980).

Pääpaino Herlinin tutkijanuralla kuitenkin on ollut tieteen ja teknologian historiassa ja pyrkimyksessä ymmärtää, miten suuret järjestelmät toimivat.

– Tutkijanurasta on ollut ainakin se hyöty, että minulle on tullut kyky ja sitkeys lukea hankalia artikkeleita uusilta aloilta. Historiantutkimus on kokonaisuuksien hahmottamista, ja se on päivä päivältä tärkeämpää, Herlin sanoo.

Herlin jatkoi Suomen Akatemialla tutkijana vuoteen 2000, jonka jälkeen hän siirtyi liike-elämään ja ympäristötyöhön.

“Innovaatioita ei voi tilata”

Herlin on ollut mukana useissa startupeissa ja ekologisissa innovaatioissa. Mikä on innovaatioiden resepti?

– Keskeistä on perustutkimus, jolle ei ole etukäteen asetettu tavoitetta taipua innovaatioksi. Kaikki, missä olen mukana, on syntynyt tinkimättömästä ja parhaasta perustutkimuksesta ja marginaaliaiheista – ja vasta myöhemmin se on yhdistetty ratkaisukeskeiseen ajatteluun.

Sovellusvaiheessa pitää Herlinin mielestä pitää mukana arvot, jotta ratkaisujen sijasta ei tule luotua uusia ongelmia.

– Jos lähdetään tekemään innovaatioita, ollaan menossa takapuoli edellä puuhun.

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL

:KANNANOTTO: OPETTAJAKSI EI OPITA KIRJEKURSSILLA

SOOLin puheenjohtaja Sanni Salmenoja

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL on huolissaan opettajankoulutuksen kontaktiopetuksen määrän vähenemisestä ja sen vaikutuksesta erityisesti taito- ja taidenaineiden opetusosaamiseen. SOOLin Tavoitteet opettajankoulutukselle -ohjelma linjaa, että kontaktiopetuksen määrän tulee olla vähintään 14 tuntia opintopistettä kohti.

Henna Suomen (2019) väitöksessä kävi ilmi, että luokanopettajilla ei ole riittäviä taitoja musiikin opettamiseen peruskoulussa. Tutkimuksen mukaan vain viidesosa arvioi itsensä päteväksi opettamaan musiikkia alakoulussa. Väitöksestä käy ilmi musiikinopetuksen määrän väheneminen luokanopettajakoulutuksessa 1980-luvun 160 tunnista nykyiseen 40–60 tuntiin.

Opintopisteitä kandin ja maisterin tutkintoon ei mahdu määräänsä enempää, ja monet tärkeät aihealueet kilpailevat opintopisteistä. Pistemäärien sijaan huomiota tulisi kiinnittää opintopisteiden sisältöön: mitä kaikkea yksi opintopiste sisältää.

SOOLin Tavoitteet opettajankoulutukselle -ohjelma linjaa, että opettajankoulutuksessa pienryhmäopetuksen määrän tulee olla vähintään 14 tuntia opintopistettä kohti, erityisalat huomioiden. Tämä määrä ei tällä hetkellä toteudu, sillä kontaktiopetuksen tuntimäärä voi olla niinkin vähäinen kuin kahdeksan tuntia opintopistettä kohden. SOOL vaatii, että opintopistemääriä erityisesti taito- ja taideaineiden kohdalla tulee korottaa 14 tuntiin.

SOOLin puheenjohtaja Sanni Salmenoja on huolissaan tulevien opettajien taito- ja taideaineiden opetustaidoista.

– Jokaisen lapsen ja oppilaan on saatava opetussuunnitelmien mukaista opetusta, eikä minkään aineen opetuksen määrä ja laatu voi olla riippuvainen opettajan harrastuneisuudesta.

Viime vuosina korkeakoulut ovat joutuneet kovien leikkausten kohteeksi, mutta opetuksen määrän vähentämisen ei tule olla keino saada resurssit riittämään. Monet opettajan työssä tarvittavat taidot voidaan oppia ainoastaan kontaktiopetuksessa.

 

Kannanotot

Kauppakamarit: Korkeakouluista valmistuttava tavoiteajassa

Keskuskauppakamarin osaamisasiantuntija Mikko Valtonen. Kuva: Liisa Takala.

Opintoajat suomalaisissa korkeakouluissa venyvät kohtuuttoman pitkiksi. On yhteisten resurssien hukkaamista, jos tutkintoja ei saada valmiiksi tavoiteajassa. Tarvitaan lisää kannusteita sekä opiskelijoille että korkeakouluille tilanteen parantamiseksi.

“Yrityksiä vaivaa edelleen osaajapula. Lähitulevaisuuden osaajapulaan voidaan vastata patistamalla yhä useampi valmistumaan tavoiteajassa. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna tarvitaan koulutusmäärien kasvattamista”, toteaa Keskuskauppakamarin osaamisasiantuntija Mikko Valtonen.

Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen uusimman tilaston mukaan ammattikorkeakoulusta valmistuu viidessä vuodessa noin 59 prosenttia opiskelijoista. Yliopistoja koskevan uusimman tilaston mukaan vastaava luku on noin 51 prosenttia. On hyvä huomioida, että yliopiston maisteritutkinnon tavoiteaika on 5 vuotta ja ammattikorkeakoulututkinnon alasta riippuen 3,5 – 4,5 vuotta.

Huolestuttavaa on se, että tavoiteajassa läpäisyssä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, kun katsotaan opintonsa aloittaneita 2000-luvun alusta tähän päivään. Yliopistojen tavoiteajassa läpäisy on noussut noin 5 prosenttiyksikköä huonoimmasta tilanteesta ja ammattikorkeakoulujen vastaavasti noin 8 prosenttiyksikköä. Ongelma on tiedostettu jo pitkään ja erilaisia toimia sen ratkaisemiseksi on tehty. Tilastojen perusteella laihoin tuloksin.

“Julkisen talouden kannalta on tärkeää saada työurat pitenemään. Taannoinen eläkeiän nosto auttaa työurien loppupäässä. Alkupäähän tarvitaan vielä lisää toimia, jotta yhä useampi siirtyy aiemmin työelämään eli veronmaksajaksi”, sanoo Valtonen.

Tilanne on yksilöille, korkeakouluille ja yhteiskunnalle ongelmallinen. Yksilö voi toki työllistyä ilman tutkintoa, mutta seuraavan työpaikan saaminen voikin jo jäädä kiinni tutkinnon puutteesta. Korkeakoulujen rahoituksessa on vahvistettu tavoiteajassa läpäisyn vaikutusta saatuun rahoitukseen, jolloin heikko tavoiteajassa läpäisy vaikuttaa negatiivisesti rahoitukseen. Yhteiskunnan kannalta veroeurot menevät hukkaan, kun korkeakoulujärjestelmässä on joutokäyntiä.

Ohjauksella ja opintojen joustavalla järjestämisellä on valtava merkitys opiskelijan kykyyn suorittaa opinnot tavoiteajassa. Opiskelijoiden yksilölliset erot pitää pystyä huomioimaan opintojen järjestämisessä. Opiskelijat myös tarvitsevat henkilökohtaista ohjausta opintojensa järjestämiseen ja työuralla alkuun pääsemiseen. Valmistumista ei kuitenkaan saa nopeuttaa vaatimustasoa tai laatua laskemalla.

Raha on toimiva kannuste sekä korkeakouluille että opiskelijoille. Mitä vahvemmin korkeakoulujen rahoitus on sidottu tavoiteajassa läpäisyyn, sitä todennäköisemmin asiaan panostetaan. Opiskelijoiden kannalta logiikka on samanlainen. Jos opintojen viivästyminen aiheuttaa taloudellisia seuraamuksia esimerkiksi opintososiaalisten etuuksien kautta, on motiivi valmistua tavoiteajassa aivan varmasti suurempi.

“Jos nykyiset keinot eivät pure, pitää keksiä uusia. Jos pehmeät keinot eivät yksin tuota haluttua tulosta, pitää kokeilla myös kovempia kannusteita”, painottaa Valtonen.

Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry

Vuoden 2020 matemaattisten aineiden opettaja on Piia Haapsaari

Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry on valinnut vuoden 2020 matemaattisten aineiden opettajaksi Piia Haapsaaren Muhoksen lukiosta. Opettajapalkinnon suuruus on 7500 euroa ja sen myöntää Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö.

Vuoden 2020 matemaattisten aineiden opettajan valinta kohdistui henkilöön, joka toiminnallaan tuo hyvin esiin liiton 85-vuotisjuhlavuoden teemaa ja kärkihanketta Matematiikan aseman vahvistaminen yhteiskunnassa. Piia Haapsaari toimii lukion matematiikan opettajana ja kehittää monenlaisia tapahtumia matematiikan oppimisen ympärille.

Haapsaari oli ennen lukion virkaansa yläkoulun matematiikan, fysiikan ja kemian opettajana 10 vuotta. Jo silloin hän organisoi työnsä ohella tiede- ja matematiikkakerhoja yläkoululaisille sekä matematiikkapysäkkiä tukea tarvitseville oppilaille.  Piia Haapsaari on ollut lukion opettajana nyt kaksi vuotta ja on koko ajan aktiivisesti innostanut opiskelijoita matematiikan opiskeluun.

Matematiikan ympärille on syntynyt mukava innostunut “pöhinä”, mitä me muut olemme ihmetelleet ja ihailleet. Maaseutukunnan koulussa kun ryhmissä on monenlaista lähtötasoa osaamisessa, ts. monelle opiskelijalle matematiikka on haaste. Tällainen opettaja onkin aikamoinen aarre opiskelijoille! kertoo Muhoksen lukion rehtori Minna Kemppainen.

Haapsaari ohjaa viikoittain koulussaan laskupajoja oppituntien jälkeen. Laskupaja on vaikuttanut positiivisesti matematiikan oppimiseen ja pajassa käy runsaasti opiskelijoita. Laskupajojen lisäksi Haapsaari on järjestänyt matikkamaratoneja ja -puolimaratoneja, joissa lasketaan niin monta sekuntia kuin juoksuissa on metrejä. Lisäksi Haapsaari puhuu aktiivisesti matematiikan opiskelun tärkeydestä ja pyrkii saamaan opiskelijoita aidosti kiinnostumaan matematiikasta.

Piia Haapsaari on esimerkillinen, aktiivinen matematiikan opettaja, joka pyrkii omalla toiminnallaan edistämään matematiikan osaamista ja tuomaan paikallisella tasolla esiin sen merkityksellisyyttä yhteiskunnassamme. Haluamme MAOLissa palkita hänet työstään, sanoo MAOL ry:n puheenjohtaja Tarja Ylivuori.

Väitös, Yleiset Uutiset

Koulujen kapea käsitys normaaliudesta voi aiheuttaa syrjintää ja kiusaamista

Kuva: Tuuli From

Opettajat ja oppilaat rakentavat koulussa normaaliutta omalla toiminnallaan. Ei-normaaliksi nimetty oppilas saattaa joutua kiusatuksi. Normaaliuteen pohjautuvia hierarkioita purkamalla päästään kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Ina Juvan väitöstutkimus osoittaa, että ei-normaaliksi luokitellun oppilaan kiusaamiseen ja syrjintään voi muiden oppilaiden lisäksi osallistua myös koulun henkilökunta. Tutkimus tehtiin kahdessa yläkoulussa pääkaupunkiseudulla.

– Esiin tulleissa tapauksissa ei-normaaliksi nimettyä oppilasta vastaan hyökättiin fyysisesti ja henkisesti. Häneltä evättiin pääsy osaksi oppilasryhmiä. Osa opettajista moitti kiusattua oppilasta siitä, ettei tämä pystynyt osallistumaan opetukseen kiusaamisen vuoksi. Oppilas joutui vaihtamaan ensiksi luokkaa ja lopulta koulua, Juva kuvailee.

Normaaliuteen sisältyy piilo-odotuksia

– Normaaleina ja neutraaleina ominaisuuksina pidetään esimerkiksi suomalaisuutta, itsenäisyyttä ja sopeutumista kouluun. Oppilaiden odotetaan myös hahmottavan oikeanlaisen käytöksen rajat, Ina Juva kuvailee.

– Suomalaisuus esitettiin neutraalina ja normaalina, vaikka tosiasiassa siihen sisältyi odotuksia siitä, minkälainen ideaali oppilas on: suomea puhuva ja “kantasuomalainen”.

Opettajat eivät Juvan mukaan antaneet ei-normaaliksi nimetylle oppilaalle samanlaista hoivaa ja huolenpitoa kuin muille oppilaille.

– Opettajan ja muun henkilökunnan osallistuminen kiusaamiseen tekee oppilaan asemasta erityisen turvattoman.

Kun tarkastellaan itsestäänselvyytenä otettua asiaa kuten normaaliutta, saadaan esiin odotuksia ja vaatimuksia, jotka kohdistuvat oppilaisiin ja ihmisiin ylipäätään yhteiskunnassa.

Ajatus kiusaamisesta voidaan muuttaa

Kiusaamisesta käydään jatkuvasti julkista keskustelua ja siitä julkaistaan myös paljon tutkimusta. Keskustelu ja tutkimus pohjautuvat Ina Juvan mukaan kuitenkin siihen, että kiusaaminen nähdään yksilön käytökseen liittyvänä.

– Tutkimukseni laajentaa tätä keskustelua tuomalla esiin myös aikuisten ja rakenteellisten tekijöiden osuuden kiusaamisessa.

Näin kiusaamiseen voidaan puuttua laajemmin, ja koko ajatus kiusaamisesta voi muuttua. Esiin voi tulla sellaisia kiusaamisen muotoja, jotka ovat aiemmin jääneet huomaamatta tai ymmärtämättä. Kun kiusaamista tarkastellaan kriittisesti, voidaan esittää kysymyksiä muun muassa siitä, tukeeko nykyinen koulumalli kiusaamista vai ehkäiseekö se sitä. Tutkimus laajentaa julkista keskustelua kiusaamisesta.

Sosiaaliset taidot ovat yhteydessä myös työelämän odotuksiin. Kun sosiaalisia taitoja osana normaaliutta tarkastellaan kriittisesti, voidaan myös tarkastella koulun ja yhteiskunnan suhdetta ja kysyä minkälaisiin ajatuksiin ideaalista oppilaasta koulu perustuu.

– Kun normaaliuteen pohjautuvia hierarkioita puretaan, päästään kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa, Ina Juva sanoo.

***

Latinalaisen Amerikan tutkimuksen maisteri Ina Juva väittelee 8.11.2019 kello 12 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “Who can be “normal”? Constructions of normality and processes of exclusion in two Finnish comprehensive schools”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Aurora, auditorio 229, Siltavuorenpenger 10.

Vastaväittäjänä on Senior lecturer Ghazala Bhatti, Bath Spa University, ja kustoksena on professori Gunilla Holm.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Helsinki Studies in Education.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa

Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk)

Oulun ammattikorkeakoulun ensimmäinen yhteiskuntavastuuraportti julkaistu

Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) on julkaissut ensimmäistä kertaa yhteiskuntavastuuraportin. Raportissa käsitellään Oamkin yhteiskunnallista toimintaa ja vaikutusta. Keskeisinä teemoina raportissa ovat sosiaalinen ja taloudellinen vastuu sekä ympäristövastuu.

Raportin sisältö mukailee GRI-yritysvastuuraportointistandardia (Global Reporting Initiative).

– Selvitimme keväällä maineemme tasoa ja rakennetta T-Median tekemällä Luottamus&Maine-tutkimuksella. Vaikuttavuusanalyysin mukaan maineemme vahvuutena on vastuullisuus, ja sen vaikutus sidosryhmiemme haluun tukea meitä on korkea. Sidosryhmien arvion perusteella toimimme oikein ja vastuullisesti huomioiden yhteiskunnan ja ympäristön, kertoo rehtori Jouko Paaso.

Oamkin sosiaalinen vastuu koskee niin opiskelijoita kuin henkilökuntaa. Tästä syystä seuraamme ja kehitämme aktiivisesti opiskelijoidemme ja henkilöstömme hyvinvointia.

Tunnistamme myös ympäristövastuumme ja seuraamme aktiivisesti toimintamme aiheuttamaa luonnon kuormittumista. Oamk on mukana Green Campus Linnanmaa -projektissa, jonka tavoitteena on vähentää tulevan yhteiskampuksen ympäristökuormittavuutta ja edistää kestävää toimintaa.

Julkaisemme Yhteiskuntavastuuraportin jatkossa lukuvuosittain. Aiemmin olemme tuoneet esille toimintaamme vuosittaisissa Aluevastuuraportissa.

Lue raportti.

Ylioppilastutkinto

Nykyinen ylioppilaskokeen arvosteluasteikko on epäreilu

Opiskelijavalinta ylioppilaskirjoitusten nykyarvosanojen perusteella ei ole täysin perusteltua, todetaan Aalto-yliopiston ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen uudessa tutkimuksessa. Ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla on pitkän ajan vaikutuksia. Hienojakoisempi arvosteluasteikko tekisi opiskelijavalinnasta nykyistä reilumman.

Ylioppilaskirjoituksissa hyviä arvosanoja saaneet opiskelijat kouluttautuvat korkeammalle ja menestyvät keskimääräistä paremmin työmarkkinoilla. Havaintojen perusteella ei voida sanoa, että arvosanat itsessään tuottavat menestyksen. Esimerkiksi englannin kielen ylioppilaskokeessa M:n ja E:n arvosanan kirjoittaneet opiskelijat voivat olla kyvykkyydeltään ja muilta taustaominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Arvosanojen vaikutuksen tunnistaminen myöhempään menestykseen onnistuu tutkimusasetelmalla, jossa vertaillaan ominaisuuksiltaan samankaltaisia (esim. motivaatio, sosiaalinen pääoma) ylioppilaita, jotka ovat kuitenkin saaneet yo-kokeesta eri arvosanan.

Tohtorikoulutettava Artturi Björkin (Aalto-yliopisto) ja tutkija Hannu Karhusen (Palkansaajien tutkimuslaitos) käyttämä kvasikokeellinen menetelmä mahdollistaa arvosanojen vaikutuksen tutkimisen eristettynä muista tekijöistä. Tutkimuksessa sovelletun menetelmän avulla voidaan verrata juuri ja juuri korkeamman arvosanan saaneita niihin henkilöihin, jotka jäävät niukasti arvosanarajan alle. Tutkimuksessa tarkastellaan englannin ja ruotsin kielen arvosanoja ja yksilötason menestystä jatkokoulutuksessa ja työmarkkinoilla aina 50-vuotiaaksi asti.

Tutkimuksesta käy ilmi, että korkeampi arvosana ylioppilaskirjoituksissa hyödyttää pitkälle tulevaisuuteen. Korkeampi arvosana johtaa useammin yliopistokoulutukseen ja kasvattaa ansiotuloja iän karttuessa yhä enemmän. 35-vuotiaana korkeamman yo-arvosanan vaikutus ansiotuloihin on 0-1,5%, ja 45-vuotiaana vaikutus on kaksinkertainen. Korkeampi koulutus selittää vain noin 60 prosenttia havaitusta vaikutuksesta tuloihin.

”Ylioppilaskirjoitusten arvosana-asteikko tuhlaa nykyisellään paljon informaatiota, jota voitaisiin hyödyntää opiskelijavalinnassa. Hienojakoisempi asteikko vähentäisi arvosanarajoihin liittyvää epätasa-arvoa. Todistusvalinnan tullessa opiskelijavalinnan normiksi korostuu arvosanojen merkitys entisestään. Korkeamman arvosanan saaminen voi tulla niin tärkeäksi, että ylioppilaskokeiden uusiminen lisääntyy radikaalisti. Näin menetetään osa todistusvalintaan siirtymisen hyödyistä eli nopeampi siirtyminen lukiosta korkeakouluun”, Björk pohtii.

Working Papers:
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities, Palkansaajien tutkimuslaitos, Working Papers 329/2019

Yleiset Uutiset

OECD-vertailu: Suomessa kilpailu korkeakoulupaikoista on kovaa

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkaisi tiistaina vuosittaisen koulutusjärjestelmiä vertailevan indikaattorijulkaisunsa Education at a Glance 2019. Julkaisussa tarkastellaan mm. OECD:n 36 jäsenmaan ja eräiden partnerimaiden koulutustasoa, koulutukseen osallistumista, koulutuksen kustannuksia, koulutuksen ja opetuksen järjestämistä ja korkeakoulutettujen määriä ja työllistymistä. Tämän vuoden julkaisun erityisteemana on korkea-asteen koulutus.

Suomalaislasten osallistuminen varhaiskasvatukseen lisääntyi, silti OECD-keskiarvon alapuolella

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on yleistynyt Suomessa. Varhaiskasvatukseen osallistuvien osuus 3-5 –vuotiaista oli vuonna 2017 jo 79 prosenttia. Silti joka viides 3-5 -vuotias on edelleen tilastoidun varhaiskasvatuksen ulkopuolella. Suomi poikkeaakin merkittävästi muista Pohjoismaista, joissa osallistumisaste on maasta riippuen 94-98 prosenttia. Suomi jää osallistumisessa myös alle OECD-keskiarvon, joka on 87 prosenttia.

Kaikissa Pohjoismaissa varhaiskasvatukseen investointi on kansainvälisesti korkealla tasolla, tarkasteltiinpa asiaa lapsikohtaisten kustannusten tai BKT-osuuden näkökulmasta. Varhaiskasvatuksen rahoituksen BKT-osuus on OECD-maissa 0,8 prosenttia, Pohjoismaissa se vaihtelee Suomen 1,2 prosentista Norjan kahteen.

Koulutuksen ulkopuolella ja työtä vailla olevien nuorten osuus laskenut selvästi

NEET-nuorten (neither employed nor in education or training) osuus 20–24-vuotiaiden ikäluokasta laski vuonna 2018 verrattuna edellisvuoteen: viime vuonna heitä oli 14,2 prosenttia, kun vuonna 2017 vastaava luku oli vielä 17.

Laskun myötä Suomi pääsi NEET-luvuissa vuonna 2018 OECD- ja EU-keskiarvojen alle. Vaikka laskua on tapahtunut sekä OECD:n että EU:n tasolla, on Suomessa vuoden aikana tapahtunut muutos kuitenkin huomattava muihin Pohjoismaihin verrattuna. Vuonna 2008 koulutuksen ja työn ulkopuolella olevia ikäluokasta oli Suomessa 12 prosenttia.

Suomessa panostetaan oppilaiden hyvinvointipalveluihin

Suomi erottuu muista OECD-maista selvästi kahdella tavalla. Meillä satsataan yläluokkien oppilaisiin sekä oppilaiden hyvinvointipalveluihin selvästi muita OECD-maita enemmän.

Suomen oppilaskohtaiset kustannukset olivat kolmanneksi korkeimmat ylemmällä perusasteella (vastaa Suomen luokkia 7-9) niistä OECD-maista, joista tieto oli saatavilla.

Suomen yläkouluissa on enemmän opettajia oppilaita kohden kuin useimmissa verrokkimaissa. Yhtä opettajaa kohden on keskimäärin 9 oppilasta. Tämä on OECD-maiden joukossa kolmanneksi pienin suhdeluku. OECD-maiden keskiarvo on 13.

Suomessa panostetaan oppilaiden hyvinvointipalveluihin suhteellisesti enemmän kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. Opetuksen lisäksi tarjottavia palveluita ovat muun muassa terveydenhoitopalvelut, kouluruokailu sekä esi- ja peruskouluissa myös koulukuljetukset tietyin ehdoin. Koulutuksen järjestäjät ovat velvollisia järjestämään nämä palvelut kaikille oppilaille veloituksetta.

Erityisen poikkeuksellista OECD-maiden joukossa on kouluruokailu. Koko maan laajuinen, kaikille esi-, perus- ja toisen asteen oppilaille tarkoitettu, maksuton kouluateria tarjotaan vain Suomessa ja Ruotsissa.

Suomi poikkeaa muista vertailumaista miesten ja naisten läpäisyasteiden eroissa

Läpäisyaste kuvaa osuutta opiskelijoista, jotka aloittavat tutkinto-ohjelman ja valmistuvat tietyn ajan kuluessa. Kaikista maista, joista tietoja oli saatavilla, alemman korkeakoulututkinnon tavoiteajassa läpäisseiden osuus oli naisilla suurempi kuin miehillä. Vuonna 2017 OECD-maissa keskimäärin 44 prosenttia naisopiskelijoista ja 33 prosenttia miesopiskelijoista oli valmistunut tutkinnon tavoiteajassa. Suomessa ero miesten ja naisten välillä oli vertailun suurin: 27 prosenttiyksikköä.

Kun lisätään kolme lisävuotta tarkasteltavaan ajanjaksoon, miesten osuus Suomessa nousee koko vertailun voimakkaimmin: 64 prosenttiin ja naisten osuuden vähemmän, 79 prosenttiin.

Suomessa koulutusmenojen osuus BKT:stä vertailumaita suurempi

Vuonna 2016 koulutusmenojen osuus BKT:stä Suomessa oli 5,5 prosenttia. Osuus oli sekä OECD- että EU23-maiden keskiarvoa korkeampi.

Koulutukseen halutaan EAG-raportin mukaan panostaa muun muassa siksi, että sen katsotaan edistävän taloudellista kasvua, parantavan tuottavuutta, edistävän niin yksilöiden kuin koko yhteiskunnan kehittymistä ja vähentävän sosiaalista eriarvoistumista. OECD-maissa koulutuksen merkitystä arvostetaan eri tavoin ja siihen panostetut resurssit vaihtelevat.

Oppilaskohtaiset kustannukset

Oppilaskohtaiset kustannukset perusopetuksessa, sekä ala- että yläluokilla, kasvoivat Suomessa käyvin hinnoin vuodesta 2015 vuoteen 2016. Keskimääräiset oppilaskohtaiset kustannukset alaluokilla laskivat niin OECD kuin EU23 -maissa ja yläluokkien OECD-maissa.

Vuonna 2016 oppilaskohtaiset kustannukset kasvoivat Suomen tavoin myös Virossa sekä Pohjoismaista Ruotsissa ja Islannissa. Sen sijaan Norjassa, jossa koulutuksen kustannukset ovat pitkään olleet OECD-maiden korkeimpien joukossa, perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset laskivat.

Suomessa kansainvälisiä opiskelijoita on yli OECD-keskiarvon

Vuonna 2017 yhteensä 5,3 miljoonaa henkilöä maailmassa opiskeli korkea-asteen tutkintoa ulkomailla ja heistä suurin osa eli 3,7 miljoonaa OECD-maissa. Maailmanlaajuisesti korkea-asteen opintoja ulkomailla suorittavien määrä on kasvanut 20 vuodessa ja OECD:n arvion mukaan tulee yhä kasvamaan.

Taustalla on monia tekijöitä: tietotaloudet tarvitsevat osaavaa työvoimaa, kaikki kansalliset järjestelmät eivät pysty vastaamaan koulutustarpeeseen ja ulkomailla opiskelu tarjoaa mahdollisuuden hyvään koulutukseen ja työllistymiseen. Myös Suomessa Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa vuodelle 2030 korostetaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä ja kansainvälistä vetovoimaa.

Vuonna 2017 Suomen korkea-asteen opiskelijoista 8 prosenttia oli kansainvälisiä, kun vastaava osuus seitsemän vuotta aiemmin oli 6 prosenttia. Kansainvälisten opiskelijoiden osuus on Suomessa edelleen yli OECD-keskiarvon (6 %). Sen sijaan EU23-maissa osuus on 9 % eli hieman suurempi kuin Suomessa. Naapurimaista kansainvälisten opiskelijoiden osuus on Suomea suurempi Tanskassa (11 %). Virossa kansainvälisiä opiskelijoita on 8 %, Ruotsissa 7 % ja Norjassa 3 % opiskelijoista.

Suomessa kilpailu korkeakoulupaikoista kovaa

Korkeakoulutuksen laajeneminen on jatkunut OECD-maissa pitkään. Korkeakoulutukseen osallistumista on kasvattanut se, että yhä suurempi osuus nuorista suorittaa toisen asteen tutkinnon ja on kelpoinen hakeutumaan korkeakouluun. Myös korkeakoulututkintoon yhteydessä olevat mahdollisuudet menestyä työmarkkinoilla lisäävät koulutuksen kysyntää.

Noin puolessa maista haku tapahtuu suoraan korkeakouluihin, toisessa puolessa maita on käytössä keskitetty järjestelmä joko ainoana hakuväylänä tai suorahaun rinnalla.  Läheskään kaikista maista ei ole saatavilla korkeakouluvalintoja koskevia tietoja, joten vertailu ei ole kattava.

Enemmistössä maita, joista tietoa on saatavilla, kaikki halukkaat ja hakukelpoiset pääsevät korkeakoulutukseen. Avoin pääsy ei välttämättä koske koko korkeakoulusektoria, mutta ainakin osassa korkeakouluja tai koulutusaloja opiskelijat otetaan sisään ilman erillistä karsintaa. Alle puolet järjestelmistä on Suomen tavoin selektiivisiä, eli aloituspaikkoja on kaikilla aloilla ja kaikissa korkeakouluissa rajallinen määrä ja vain osa hakijoista pääsee sisään.

Hakijoita karsittaessa valinta perustuu yleensä joko toisen asteen loppukokeeseen tai korkeakoulujen pääsykokeisiin. Valinnoissa hyödynnetään monesti myös muita kriteerejä, kuten päättötodistuksen keskiarvoa, hakijan haastattelua tai työkokemusta.

Maiden kesken on suuria eroja siinä, kuinka suuri osuus hakijoista yksittäisenä vuonna pääsee sisään. Suomessa kaksi kolmasosaa hakijoista jää vuosittain ilman paikkaa korkeakoulussa. Hylkäysprosentti on vertailumaiden korkein. Kilpailu on kuitenkin lähes yhtä kovaa Ruotsissa.

On kuitenkin hyvä huomata, että vertailu koskee ainoastaan valikoitumista korkeakoulutukseen pääsyssä. Joissain maissa karsintaa tapahtuu myöhemmässä vaiheessa, kun välikokeissa epäonnistuvat tai opinnoissaan liian hitaasti etenevät joutuvat keskeyttämään koulutuksen.

Suomessa hieman alle viidennes uusista korkeakouluopiskelijoista on samana vuonna lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta valmistuneita. Siirtymän sujuvoittaminen on yksi Suomen tavoitteista.

Korkeakoulutettujen osuus 41 prosenttia – korkeakoulutuksen läpäisy Suomessa yli OECD-arvon

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa on asetettu tavoite, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä puolet ikäluokasta 25-34 –vuotiaat olisi suorittanut korkeakoulututkinnon. Suomessa korkea-asteen suorittaneiden osuus on noussut vain vähän viimeisen 10 vuoden aikana.

Suomi jää alle OECD-keskiarvon. Korkeakoulutettujen osuus on noussut 3 prosenttiyksikköä vuodesta 2008 (38 %) vuoteen 2018 (41 %). Samalla ajanjaksolla OECD-keskiarvo on noussut peräti 9 prosenttiyksikköä 35 prosentista 44 prosenttiin.

Suomessa korkea-asteen koulutus aloitetaan OECD-keskiarvoa myöhemmin ja korkeakoulutuksen aloittaa hieman OECD-keskiarvoa pienempi osa nuorisoikäluokista. Näiden tekijöiden takia korkeakoulutettujen osuus on Suomessa OECD-keskiarvoa pienempi.

Keskimääräinen ikä aloittaneilla (alempi kk-tutkinto, ml. amk-tutkinto) on Suomessa 24 vuotta, kun OECD- keskiarvo on 22 vuotta. Myös muissa Pohjoismaissa opinnot aloitetaan myöhään. Ruotsissa ja Tanskassa keskimääräinen aloitusikä on myös 24 vuotta, Norjassa 23 vuotta.

Korkeakoulutuksen läpäisy on sen sijaan Suomessa OECD-keskiarvoa parempaa. Suomessa 43 % opiskelijoista suoritti alemman korkeakoulututkinnon tavoiteajassa (OECD keskiarvo oli 39 %) ja 73 % suoritti tutkinnon tavoiteajassa lisättynä kolmella vuodella (OECD keskiarvo oli 67 %).

Ilman toisen asteen koulutusta olevien työllisyys laskenut

Suomessa työllisyys on muiden maiden tapaan laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomessa työllisyyden lasku on kuitenkin kohdistunut pääosin matalasti koulutettuihin. Korkeakoulutettujen 25-34 –vuotiaiden työllisyys laski vuosien 2008 ja 2018 välillä 2 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan ilman toisen asteen koulutusta olevien työllisyys laski 20 prosenttiyksikköä (69 %:sta 49 %:in). Suomen työllisyysaste toisen asteen koulutuksen suorittaneille nuorille aikuisille on alle OECD-keskiarvon, mutta työllisyysaste saman ikäluokan korkeakoulutetuille on yli OECD-keskiarvon.

Tohtorikoulutus työllistää Suomessa

Vuonna 2017 tohtorikoulutettuja oli Suomessa 25-64 –vuotiaissa 1,2 prosenttia, eli hieman yli OECD-keskiarvon (1,1 %). Vertailun vuoksi, esim. Sveitsissä tohtorikoulutuksen suorittaneita on 3,2 prosenttia. Tohtorikoulutuksen tuoma työllisyysetu vaihtelee OECD-maiden välillä. Suomessa se on 10 % suhteessa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneisiin, kun OECD maiden keskiarvo on 5 %.

Tohtorin tutkinnon suorittaminen aloitetaan Suomessa myöhemmin kuin OECD-maissa keskimäärin. Aloittajien mediaani-ikä on 31 vuotta, kun OECD keskiarvo on 29 vuotta.

Ammatillinen Koulutus

Ammattikouluilla turhan huono maine – ammatillinen koulutus lisää ansioita ja sillä on kysyntää myös työn murroksessa

Ammatillinen koulutus on ensiarvoisen tärkeä koulutusvaihtoehto erityisesti peruskoulussa heikommin menestyville nuorille, ilmenee tuoreesta Etlan tutkimuksesta. Ammatillinen koulutus johtaa monien nuorten kohdalla lukiota parempaan palkka- ja työllisyyskehitykseen. Viime vuosina ammatilliseen koulutukseen on kuitenkin kohdistunut mittavia säästötoimenpiteitä ja uudistuksia. Etla suosittaa huolehtimaan niin ammatillisen koulutuksen tarjonnasta kuin laadustakin.

Suomessa ammatillisella koulutuksella on varsin iso rooli toisen asteen koulutuksessa: 17-vuotiaista nuorista 45 prosenttia opiskelee ammatillisessa koulutuksessa. Määrä on noin viisi prosenttia enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat nuoret eroavat lähtökohdiltaan merkittävästi lukioon hakevista nuorista, käy ilmi Etlan tänään julkistamasta tutkimuksesta (ETLA Muistio 81). Ammatillinen koulutus onkin erityisen tärkeä niille nuorille, jotka menestyvät peruskoulussa keskimääräisesti tai sitä heikommin, ja jotka ilman ammattikoulutusvaihtoehdon olemassaoloa jäisivät pelkän peruskoulun varaan.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Hanna Virtasen ja Harvardin yliopiston väitöskirjatutkija Mikko Sillimanin tuore tutkimus ottaa aiempaa tarkemmin huomioon nuorten erilaiset lähtökohdat haettaessa toisen asteen koulutukseen. Lukion on aiemmin esitetty johtavan ammatillista koulutusta parempaan menestykseen myöhemmin työuralla, mutta Virtasen ja Sillimanin tutkimus osoittaa, että ammatillinen koulutus itse asiassa lisää vuosiansioita 31-vuotiaana noin 2000 euroa suhteessa lukioon.

– Tutkimuksessamme ei löydetä viitteitä siitä, että ammatillisella koulutuksella olisi haitallinen vaikutus myöhempään menestykseen työuralla vaan päinvastoin ammatillisen koulutuksen positiivinen vaikutus vuosiansioihin näyttäisi jopa kasvavan uran edetessä, Etlan Hanna Virtanen huomauttaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin nuoria, jotka hakivat sekä lukioon että ammatilliseen koulutukseen, ja joiden koulutusalan lopulta ratkaisivat käytetyt sisäänpääsyrajat. Ammatillinen koulutus parantaa erityisesti niiden nuorten ansiotuloja, jotka hakevat ensisijaisesti ammattikouluun. Työn murros ei tulosten perusteella uhkaa ammatillista koulutusta vaan koulutusta tarvitaan merkittävissä määrin jatkossakin.

Säästötoimenpiteiden vaikutuksia seurattava

Tutkijat korostavat, että ammatillinen koulutus on merkittävässä roolissa koko Suomen kilpailukyvyn ja talouskasvun kannalta. Viime vuosina toteutettu ammatillisen koulutuksen uudistus ja mittavat säästötoimet ovat kuitenkin johtaneet ammatillisen koulutuksen tarjonnan keskittämiseen suurempiin yksiköihin ja pienempien yksiköiden lakkauttamiseen. Etlan Hanna Virtanen pitää tätä huolestuttavana.

– Ammatillisen koulutuksen määrällisestä tarjonnasta, alueellisesta saatavuudesta sekä laadusta on pidettävä huolta. Edellisellä hallituskaudella tehtyjen leikkausten ja ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksia on seurattava tarkasti, hän painottaa.

Nuorten koulutustoiveet tulisi myös ottaa huomioon aiempaa paremmin, ja opinto-ohjauksen määrään sekä laatuun tulisi kiinnittää huomiota. Ammatillisella koulutuksella on merkittävä rooli siinä, että ikäluokat saadaan suorittamaan vähintäänkin toisen asteen tutkinto, jotta heillä on mahdollista kiinnittyä työmarkkinoille ja pärjätä myös työn murroksessa.

 

Silliman, Mikko – Virtanen, Hanna: Ammatilliseen vai lukioon: toisen asteen koulutusvalinnan vaikutus työuralla menestymiseen (ETLA Muistio 81)

Yleiset Uutiset

Opettajat ovat edelleen tyytyväisiä työhönsä, vaikka oppituntien työrauhassa olisi toivomisen varaa

TALIS 2018 – suuri opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus

Suomen kouluissa kuluu oppitunneilla aikaa järjestyksen ylläpitoon, ja meillä esiintyy oppilaiden kesken uhkailua, solvaamista ja henkistä kiusaamista kansainvälisesti katsottuna hyvin runsaasti. Suomessa opettajat ovat kuitenkin tyytyväisempiä ammattiinsa kuin kollegansa muissa maissa.

Tällaisia havaintoja tehtiin OECD:n TALIS-tutkimuksessa. Sen tulokset antavat käsityksen opettajien ja rehtoreiden työoloista ja siitä, miten he kokevat oman oppimisympäristönsä. Suomessa tutkimukseen osallistui noin 2 800 yläkoulun opettajaa ja 150 rehtoria. Mukana oli kaikkiaan 48 maata, 155 000 opettajaa ja 8 900 rehtoria. Tiedot kerättiin keväällä 2018. Kukin osallistujamaa voi käyttää tuloksia oman koulutuspolitiikkansa kehittämisen tukena.

– Tutkimus antaa päätöksentekijöille, opettajille ja rehtoreille laajasti kansainvälistä vertailutietoa koulusta toimintaympäristönä ja mahdollisuuden kehittää opetustyötä, koulutuksen arviointia ja koulutuspolitiikkaa, projektipäällikkö Matti Taajamo kertoo. Hän työskentelee Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa ja vastaa siellä tutkimuksen Suomen osuudesta.

Opettajat ja rehtorit tutkimuksen kohteena

Tutkimusaineisto kerättiin opettajille ja rehtoreille suunnatuilla kyselyillä, jotka laadittiin yhteistyössä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tutkimus toteutettiin verkko- ja paperikyselyinä keväällä 2018.

– Tutkimukseen vastaajat valittiin satunnaisotannalla. Jokaisesta maasta tuli mukaan noin 150–200 koulua ja kustakin koulusta 20–30 opettajaa ja rehtori. Suomessa opettajien vastausaste oli korkea, 94 prosenttia, kertoo apulaisprojektipäällikkö Eija Puhakka.

Oppilaiden hyvinvointi on opettajille tärkeää

Opettajat ovat Suomessa korkeasti koulutettuja ja kelpoisia työssään. He ovat tyytyväisiä ammattiinsa ja valitsisivat opettajan ammatin yhä, jos saisivat päättää siitä uudelleen. Oppilaiden ja opettajien suhteet ovat hyvät ja keskinäinen luottamus vahva. Oppilaiden hyvinvointi on opettajille tärkeää ja muun muassa tämän takia he haluaisivat vaikuttaa opetusryhmäkokojen pienentämiseen.

Opettajat kokevat työtään arvostettavan

Suomessa opettajat ovat tyytyväisempiä ammattiinsa kuin kollegansa muissa tutkimusmaissa. Opettajuuden hyvät puolet painavat vaakakupissa enemmän kuin huonot puolet. Opettajat valitsisivat yhä opettajan ammatin, jos he saisivat päättää siitä uudelleen. Suomalaisopettajat uskovat opettajan ammattia arvostettavan yhteiskunnassa muiden tutkimusmaiden opettajia enemmän.

Opettajat tarvitsevat eniten täydennyskoulutusta tieto- ja viestintäteknologian taitoihin

Suomalaisopettajat tarvitsevat osaamisensa kehittämistä eniten tieto- ja viestintäteknologian taidoissa, oppilasarviointien käytännöissä ja erityisoppilaiden opettamisessa. Viiden vuoden aikana opettajien ammatillisen osaamisen kehittämisen tarve oli kasvanut eniten oppilasarvioinnin käytännöissä.

TVT jo tutumpi työväline opetuksessa

Tieto- ja viestintäteknologian käyttö oppitunneilla on lisääntynyt Suomessa eniten verrattuna muihin tutkittuihin maihin. Vuonna 2013 opettajista vain 18 prosenttia opettajista hyödynsi opetuksessa TVT:tä, kun vuonna 2018 osuus oli kohonnut jo 51 prosenttiin.

Työrauhan ylläpito ongelmana

Vaikka oppitunnilla on pääasiassa miellyttävä ilmapiiri, opetuksesta kuluu paljon aikaa järjestyksen ylläpitoon oppilaiden häiriköidessä oppitunnin kulkua. Lisäksi Suomessa esiintyy viikoittain oppilaiden kesken uhkailua, solvaamista ja henkistä kiusaamista eniten kaikista tutkimukseen osallistuneista maista Uuden-Seelannin, Maltan, Belgian ja Etelä-Afrikan ohella.

Uusien opettajien mentorointia syytä lisätä

Suomessa opettajat ja rehtorit pitävät uusien opettajien mentorointia tärkeänä, mutta vain joka viidennessä koulussa tarjotaan mentoritoimintaa uusille opettajille. Suomessa kahdessa kolmesta koulusta ei ole tarjolla mentorointiohjelmaa lainkaan. Tämä tulos on kolmanneksi alhaisin kaikista tutkimukseen osallistuneista maista. Suomalaisopettajista viisi prosenttia toimii mentorina uudelle opettajalle ja neljällä prosentilla opettajista on häntä tukeva mentori.

Tutkimuksella laaja tuki

TALIS 2018 -tutkimus on OECD:n johtama hanke, jota koordinoi kansainvälinen oppimistulosten arviointijärjestö IEA (International Association for the Evaluation Achievement). Suomessa tutkimuksen toteutti Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos.

Tutkimusta tukevat:

Opetus- ja kulttuuriministeriö OKM, Opetushallitus OPH, Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Suomen Kuntaliitto, Helsingin yliopisto ja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI

TALIS 2018 (Teaching and Learning International Survey 2018)

Raportti tutkimustuloksista on julkaistu 19.6.2019 TALIS-tutkimuksen verkkosivuilla:

https://ktl.jyu.fi/fi/talis