Browse Category by Kannanotot
Kannanotot

Kauppakamarit: Korkeakouluista valmistuttava tavoiteajassa

Keskuskauppakamarin osaamisasiantuntija Mikko Valtonen. Kuva: Liisa Takala.

Opintoajat suomalaisissa korkeakouluissa venyvät kohtuuttoman pitkiksi. On yhteisten resurssien hukkaamista, jos tutkintoja ei saada valmiiksi tavoiteajassa. Tarvitaan lisää kannusteita sekä opiskelijoille että korkeakouluille tilanteen parantamiseksi.

“Yrityksiä vaivaa edelleen osaajapula. Lähitulevaisuuden osaajapulaan voidaan vastata patistamalla yhä useampi valmistumaan tavoiteajassa. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna tarvitaan koulutusmäärien kasvattamista”, toteaa Keskuskauppakamarin osaamisasiantuntija Mikko Valtonen.

Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen uusimman tilaston mukaan ammattikorkeakoulusta valmistuu viidessä vuodessa noin 59 prosenttia opiskelijoista. Yliopistoja koskevan uusimman tilaston mukaan vastaava luku on noin 51 prosenttia. On hyvä huomioida, että yliopiston maisteritutkinnon tavoiteaika on 5 vuotta ja ammattikorkeakoulututkinnon alasta riippuen 3,5 – 4,5 vuotta.

Huolestuttavaa on se, että tavoiteajassa läpäisyssä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, kun katsotaan opintonsa aloittaneita 2000-luvun alusta tähän päivään. Yliopistojen tavoiteajassa läpäisy on noussut noin 5 prosenttiyksikköä huonoimmasta tilanteesta ja ammattikorkeakoulujen vastaavasti noin 8 prosenttiyksikköä. Ongelma on tiedostettu jo pitkään ja erilaisia toimia sen ratkaisemiseksi on tehty. Tilastojen perusteella laihoin tuloksin.

“Julkisen talouden kannalta on tärkeää saada työurat pitenemään. Taannoinen eläkeiän nosto auttaa työurien loppupäässä. Alkupäähän tarvitaan vielä lisää toimia, jotta yhä useampi siirtyy aiemmin työelämään eli veronmaksajaksi”, sanoo Valtonen.

Tilanne on yksilöille, korkeakouluille ja yhteiskunnalle ongelmallinen. Yksilö voi toki työllistyä ilman tutkintoa, mutta seuraavan työpaikan saaminen voikin jo jäädä kiinni tutkinnon puutteesta. Korkeakoulujen rahoituksessa on vahvistettu tavoiteajassa läpäisyn vaikutusta saatuun rahoitukseen, jolloin heikko tavoiteajassa läpäisy vaikuttaa negatiivisesti rahoitukseen. Yhteiskunnan kannalta veroeurot menevät hukkaan, kun korkeakoulujärjestelmässä on joutokäyntiä.

Ohjauksella ja opintojen joustavalla järjestämisellä on valtava merkitys opiskelijan kykyyn suorittaa opinnot tavoiteajassa. Opiskelijoiden yksilölliset erot pitää pystyä huomioimaan opintojen järjestämisessä. Opiskelijat myös tarvitsevat henkilökohtaista ohjausta opintojensa järjestämiseen ja työuralla alkuun pääsemiseen. Valmistumista ei kuitenkaan saa nopeuttaa vaatimustasoa tai laatua laskemalla.

Raha on toimiva kannuste sekä korkeakouluille että opiskelijoille. Mitä vahvemmin korkeakoulujen rahoitus on sidottu tavoiteajassa läpäisyyn, sitä todennäköisemmin asiaan panostetaan. Opiskelijoiden kannalta logiikka on samanlainen. Jos opintojen viivästyminen aiheuttaa taloudellisia seuraamuksia esimerkiksi opintososiaalisten etuuksien kautta, on motiivi valmistua tavoiteajassa aivan varmasti suurempi.

“Jos nykyiset keinot eivät pure, pitää keksiä uusia. Jos pehmeät keinot eivät yksin tuota haluttua tulosta, pitää kokeilla myös kovempia kannusteita”, painottaa Valtonen.

Kannanotot

OPETTAJIEN VAIKEUTUNEET TYÖOLOT HEIKENTÄVÄT ALAN SUOSIOTA

Opettajankoulutuksen hakijamäärät Suomessa ovat kauttaaltaan laskeneet. SOOL vaatii kansallista ohjelmaa opettajuuden houkuttelevuuden edistämiseksi, jotta pätevistä opettajista ei synny samanlaista pulaa kuin Ruotsissa.

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry on huolissaan opettajien vaikeutuneiden työolojen ja heikon palkkakehityksen heijastumisesta alan houkuttelevuuteen. Tämän kevään hakijamäärät opettajankoulutuksiin ovat laskeneet lähes jokaisessa opettajankoulutusyksikössä ja jokaisessa opintosuuntauksessa. Meillä on nyt opettajankoulutuslinjoja, joihin löytyi vähemmän ensisijaisia hakijoita, kuin on täytettäviä opiskelupaikkoja.

Hakijamäärien laskuun on suhtauduttava vakavasti, jos Suomessa halutaan jatkossakin varmistaa se, että opettajan tehtäviin hakeutuu motivoituneita ja kyvykkäitä ihmisiä. Me SOOLissa emme halua, että Suomi seuraa Ruotsin tietä. Länsinaapurissa on pitkään vaivannut pula pätevistä opettajista. Tällä menolla myös meiltä puuttuu muutaman kymmenen vuoden kuluttua kymmeniä tuhansia päteviä opettajia.

Usein puhutaan hieman harhaanjohtavasti koulutuksen houkuttelevuudesta – ikään kuin ongelmaan löytyisi ratkaisu tarkastelemalla opettajankoulutusyksiköiden toimintaa. SOOLin väistyvä puheenjohtaja Aleksi Vehmassalo muistuttaa, että opettajankoulutukseen hakeudutaan kuitenkin siksi, että se avaa tien toimia opettajana.

– Meidän tulee siis puhua opettajan ammatin houkuttelevuudesta. Ratkaisu opettajuuden suosiolle löytyy siis työelämästä, Vehmassalo tähdentää.

– Tähän liittyen meillä opeopiskelijoilla on sanoma jokaiselle päättäjälle kunnissa ja kaupungeissa: Parantakaa opettajien työoloja, jotta ala pysyy houkuttelevana ja saamme parhaat opettajat kouluttamaan myös tulevia oppijoita!

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto vaatii, että Suomessa laaditaan kansallinen ohjelma opettajuuden houkuttelevuuden edistämiseksi. Suomalaisen koulutusjärjestelmän ylpeyden aihe on ollut maailman parhaimmat opettajat. Mikäli toimenpiteisiin opetusalan houkuttelevuuden edistämiseksi ei ryhdytä välittömästi, maailman parhaiden opettajien sijaan meillä on edessämme kansallinen pula pätevistä opettajista.

https://www.sool.fi/vaikuttaminen/kannanotot/opettajien-vaikeutuneet-tyoolot-heikentavat-alan-suosiota/

Kannanotot, Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL

SOOL: Opiskelijoiden henkisen hyvinvoinnin tukemiseen on varattava enemmän resursseja

Yhä useampi korkeakouluopiskelija voi henkisesti huonommin ja peräti 30 prosentilla esiintyy psyykkisiä vaikeuksia. Kestämättömään tilanteeseen on nyt puututtava ja siksi SOOL vaatii valtiolta ja korkeakouluilta panostuksia opiskelijoiden henkisen hyvinvoinnin tukemiseen.

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry vaatii, että opiskeluterveydenhuollon mielenterveyspalvelujen resursseja lisätään ja tarjontaa laajennetaan, jotta jokainen opiskelija saisi tarvitsemaansa tukea henkisen hyvinvointinsa ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Lisäksi SOOL vaatii, että kansallisesti määritellään yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin opintopsykologien vähimmäismäärät. Tavoitteena tulee olla, että jokaisessa korkeakoulussa on tarjolla helposti saavutettavat opintopsykologin palvelut, jotta jokaista tukea tarvitsevaa opiskelijaa voidaan auttaa opintoihin liittyvissä haasteissa.

Yhä useampi korkeakouluopiskelija voi henkisesti huonommin. Peräti 30 prosentilla opiskelijoista esiintyy psyykkisiä vaikeuksia (KKOTT 2016). Opiskelijoiden mielenterveyspalvelut ovat kuitenkin tällä hetkellä alimitoitettuja suhteessa hoitoon hakeutuvien määrään, joka on vuosi vuodelta lisääntynyt. Psykologin vastaanotolle pääsee suoraan enää hyvin harvoin ja psykologin antamaa keskusteluapua voi joutua odottamaan jopa kuukausia.

Alimitoitettujen palveluiden taustalla on vuoden 2014 hallituksen kehysriihen leikkurit, joiden seurauksena Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n opetus- ja kulttuuriministeriöltä saama 4,1 miljoonan euron toiminta-avustus lakkautettiin. Samaan hengenvetoon laski myös Kelan antama taloudellinen tuki, sillä sen lakisääteinen enimmäisosuus YTHS:n kokonaisrahoituksesta on 63 prosenttia. Toiminta-avustuksen lakkauttamisen aiheuttamat taloudelliset sopeuttamistoimet kohdistuivat suurelta osin YTHS:n tarjoamiin mielenterveyspalveluihin.

Opiskelijan hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn kannalta on ehdottoman tärkeää, että hän pystyy saamaan ammattimaista apua mahdollisimman pian sitä tarvitessaan. Mikäli opiskelija ei saa riittävää tukea tarpeeksi ajoissa, hän voi pahimmillaan menettää opiskelukykynsä ja opinnot saattavat keskeytyä joko väliaikaisesti tai kokonaan. Lisäksi opettajien työolobarometri kertoo opettajien poikkeuksellisen suuresta kuormituksesta työelämässä. Jos opettaja ei edes opinnoista lähde töihin hyvinvoivana on turha toivoa, että työhyvinvointikaan paranisi. Kestämättömään tilanteeseen on nyt puututtava ja siksi SOOL vaatii valtiolta ja korkeakouluilta panostuksia opiskelijoiden henkisen hyvinvoinnin tukemiseen.

Tämä kannanotto on jaettavissa SOOLin sivuilla:

https://www.sool.fi/vaikuttaminen/kannanotot/opiskelijoiden-henkisen-hyvinvoinnin-tukemiseen-enemman-resursseja/

Lue myös: SOOLin eduskuntavaalitavoitteet 2019

https://www.sool.fi/vaikuttaminen/eduskuntavaalitavoitteet-2019/

Kannanotot, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

OAJ kiittää hallitusta lukiorahoituksen korjaamisesta ja työvoiman osaamisen edistämisestä

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen Kuvaaja: Jussi Vierimaa

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kiittää hallitusta lukiorahoituksen korjaamisesta valtiovarainministeriön esityksestä sekä tutkimus- ja innovaatiorahoituksen merkittävästä nostosta.

Lukioiden rahoitus uhkasi supistua 2,7 prosenttia valtionosuusjärjestelmän takia. – Nyt rahoituksen alenemaa kompensoidaan kehittämisrahalla ja lukiokoulutuksen uudistamista tuetaan, mikä oli yksi OAJ:n budjettivaatimuksista. Tämän jälkeenkään valtion kustantama rahoitus ei vielä läheskään vastaa lukiokoulutuksen todellisia kustannuksia. On kuitenkin positiivista, että rahoitusvajeeseen puututtiin. Lukiorahoituksen uudistamiseksi ja vahvistamiseksi olisi tarpeen perustaa työryhmä asiaa pohtimaan, Luukkainen toteaa.

Osaavan työvoiman saannin turvaamiseksi hallitus esittää 30 milj. euroa syksyn lisätalousarviossa. Tästä 10 milj. euroa osoitetaan ammatilliseen täsmäkoulutukseen ja 10 milj. euroa korkeakoulujen toteuttamaan muuntokoulutukseen. Maahanmuuttajien koulutukseen on tulossa 10 milj. euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämät osaamiskeskukset saavat tästä 5 milj. euroa ja kansalaisopistot 5 milj. euroa suomen ja ruotsin kielen koulutukseen.

Osaajapulan taittaminen, työllisyyden parantaminen ja jatkuvan oppimisen edistäminen ovat mittavia tavoitteita, ja korkeakoulujen roolia näiden tavoitteiden toteuttamiseksi halutaan vahvistaa. – Jatkuvaa oppimista ja korkeakoulujen työtä sen hyväksi tuetaan, mutta jatkossa rahoituksen on oltava pysyvällä pohjalla, jotta korkeakoulut pystyvät ottamaan kunnolla vastuuta uudesta tehtävästään.

– OAJ pitää näitä panostuksia perusteltuina ja välttämättöminä osaavan työvoiman saannin turvaamiseksi, Luukkainen tähdentää.

Vammaispalvelulakiin on tulossa muutos vuonna 2021. Luukkainen pitää erittäin perusteltuna nyt tehtyä kirjausta vammaisten lasten varhaiskasvatuksen maksuttomuudesta.

Merkittävä lisäys tutkimus- ja innovaatiorahoihin

Sipilän hallitus nostaa merkittävästi tutkimus- ja innovaatiorahoitusta. Pysyvä lisäys on kaikkiaan 112 milj. euroa, joka jaetaan lähinnä Business Finlandin ja Suomen Akatemian kesken. Ammattikorkeakoulujen tutkimus, kehitys- ja innovaatiorahoitusta lisätään 5 milj. euroa, ja lisäys jää pysyväksi.

– Panostus tutkimus- ja innovaatiorahoitukseen on poikkeuksellisen mittava ja oikeaan osunut ratkaisu, jolla käännetään vallinnutta väärää kehityssuuntaa. Summaa vain on jatkossa nostettava merkittävästi, Luukkainen esittää.

Budjetissa luvataan 5 milj. euroa Liikkuva koulu -hankkeelle. Valitettavasti oppimisen tukeen ei ole luvassa lisärahoitusta.

– Budjettiesitys on koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen osalta kokonaisuudessaan oikeansuuntainen. Rahoitustason korjaaminen jää nyt seuraavan hallituksen tehtäväksi, Luukkainen muistuttaa.

OAJ pitää kohtuuttomana hallituksen aikeita helpottaa työntekijöiden irtisanomista alle 20 henkilöä työllistävissä yrityksissä.

Kannanotot

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen: Sivistystyönantajat osoittaa välinpitämättömyyttä henkilöstöstä ja opiskelijoista

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen Kuva Jarkko Mikkonen

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen paheksuu Sivistystyönantajien päätöstä hylätä yliopistojen sovintoesitys.

– Sovintoesityksen hylkäys kertoo, kuinka vieraantunut yliopistojen ja yksityisen opetusalan työnantaja on henkilöstönsä tilanteesta. On selvää, ettei sovintoesityksen sisältö tule enää riittämään myöskään henkilöstölle, Luukkainen huomauttaa.

Työnantajan kaatama sovintoesitys oli Luukkaisen mielestä tasapuolisesti laadittu sekä työnantajan että työntekijöiden näkökulmasta. Sovittelija Janne Metsämäen ehdotus olisi kelvannut henkilöstöä edustaville JUKO:lle, Pardialle ja JHL:lle.

Työntekijät jättivät samalla sovittelijalle ja Sivistystyönantajille uuden lakkovaroituksen. Työt keskeytyvät seitsemässä yliopistossa ja niiden harjoittelukouluissa 14.3., ellei sitä ennen päästä sopuun.

Ensimmäisenä lakossa ovat Helsingin yliopisto ja sen kaksi harjoittelukoulua 28.2. Työt keskeytyvät kuudessa muussa yliopistossa 7.3.

Yksityisen opetusalan sovittelu jatkuu

OAJ:n jäsenistä myös yksityisen opetusalan ja ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten opettajat ovat edelleen vailla neuvottelutulosta. Koska sopua Sivistystyönantajien kanssa ei saavutettu neuvotellen, ratkaisua on jouduttu hakemaan lakonuhkien ja sovittelun tietä.

Ellei sopua työehdoista synny, yksityisen opetusalan lakko alkaa 5.3. viidessä Etelä-Suomen ammatillisessa oppilaitoksessa ja neljässä ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa. Lakko laajenee 12.3. viiteentoista helsinkiläiseen yksityiseen kouluun ja lukioon. Ylioppilaskirjoituksiin vaikuttaisi nyt myös yliopistojen yhteydessä toimivien harjoittelukoulujen lakko.

Luukkainen pelkää, että Sivistystyönantajien välinpitämättömyys heijastuu myös nuorten mahdollisuuksiin keskittyä rauhassa ylioppilaskirjoituksiin.

OAJ ei vaadi ylimääräistä

– Opettajat tuottavat työllään korkeaa osaamista maahamme. Ei ole mitään perustetta sille, että juuri tätä joukkoa kohdeltaisiin huonommin kuin muita palkansaajia. OAJ ja muut ammattiliitot eivät ole vaatineet ylimääräistä, vaan samantasoista ratkaisua kuin muillekin palkansaajille on sovittu. Tämä ei vaan käy Sivistystyönantajille.

Luukkainen muistuttaa, että OAJ ei lakkoja halua, eikä ole niihin pyrkinyt.

Myös yksityisen sosiaalipalvelualan piirissä työskenteleviä lastentarhanopettajia, päiväkodinjohtajia ja muuta päiväkotien henkilöstöä koskee lakonuhka 7.–8. maaliskuuta.

Kannanotot, Kotitalousopettajien liitto

Kotitalousopettajien liitto: Kotitalouden opetus palautettava ammatilliseen koulutukseen

 

kirja

Eduskunnan kotitalouden tukirengas:

Ammatillinen koulutus uudistetaan kokonaisuudessaan. Kotitalous ei näy nyt, eikä ehdotetun uudistuksen jälkeen tutkintonimikkeissä tai ammattitaitovaatimuksissa. Kotitaloudellista jatkuvuutta perusopetuksesta ammatilliseen opetukseen ei ole. Kuitenkin yhä useampi kotitalous tarvitsee apua arjen hallintaan. Kotitalouksien tarvitsemat kotitalouspalvelut ovat oma erityinen osaamisalueensa.

Monella ammatillisella opiskelijalla on puutteita arjen hallinnassa, rahan käytössä ja kuluttajana toimimisessa, mikä on vahva signaali kotitalousopetuksen tarpeellisuudesta myös perusopetuksen jälkeen. Arjen hallinnan taidot ovat tarpeen osana ammatillisten opintojen yhteisiä aineita. Kotitalousopetus tarjoaa eväitä arjen ja elämän hallintaan. Kotitalouden hallinnan ammattilaiset puolestaan tarjoavat kotitalous- ja kuluttajapalveluita niille kotitalouksille, joiden arki ei suju ilman apua.

Meneillään olevan ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on uudistaa ammatillinen koulutus niin, että se pystyy paremmin ja ketterämmin vastaamaan taloudessa, työelämässä ja yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin sekä tulevaisuuden osaamistarpeisiin.

Kotitalousopetus poistui ammatillisesta koulutuksesta 2015, siitä huolimatta, että digitalisaation myötä kotien arki on muuttunut aiempaa monimutkaisemmaksi. Kotitalouden toiminta on muuttunut oleellisesti työelämän muutosten takia. Työajat ja tulot ovat yhä epäsäännöllisempiä. Kodeissa tarvitaan osaamista ruoan valintaan, valmistukseen, asumiseen ja asunnon puhtaudesta huolehtimiseen sekä kestävään kulutukseen ja talouden hoitoon. Nämä taidot ovat keskeisiä hyvinvoinnin kannalta. Perusopetuksen kotitalousopetus on kotikasvatuksen ohessa ainoa tilaisuus hankkia näitä taitoja.

Yhä useampi kotitalous tarvitsee apua arjen hallintaan. Kotitalouspalvelut ovat oma erityinen osaamisalueensa. Ammattimaiseen toimintaan perheissä eivät riitä pelkät ruoanvalmistustaidot, joita hankitaan ruokapalveluihin tähtäävissä koulutuksissa. Siihen eivät riitä toimitilahuollon taidot, joita saavutetaan puhdistuspalveluiden tutkinnoissa. Siihen eivät myöskään riitä kuluttajataidot, joita opitaan liiketalouden opinnoissa. Sosiaali- ja terveysalan koulutuskaan ei kata kotitalouksien palveluun tarvittavaa osaamista. Kotitalousala on monitieteinen osaamisalue, joka sisältää asiakkaan neuvontaa ja ohjausta. Siihen tarvitaan ammatillista otetta.

Kotitalousala itsessään on tällä hetkellä muutosvaiheessa, älykodit ja alustatalous muuttavat kotien toimintaympäristöä. Kotitalouden ammattilaisten kysyntä kasvaa kotouttamisessa sekä ns. heikkojen kuluttajien tarvitessa kotitalous- ja kuluttaja-alan palveluita. Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi kotitalousalan moniammattilaisia ohjaamaan ja neuvomaan kansalaisia sekä tuottamaan palveluita perheille.

Kotitalouden ammatillista osaamista tulee kehittää ja tuottaa ajanmukainen tutkintonimike sekä ammattitaitoisia osaajia vastaamaan haasteisiin. Tämä edellyttää selkeän jatkumon rakentamista perusopetuksen henkilökohtaista osaamista tuottavasta opetuksesta kohti ammatillista osaamista. Mm. sosiaalialaan kuuluvat lähihoitajat tarvitsevat koulutuksessaan kotitaloustieteen ja arjen hallinnan elementtejä. Pienyrittäjyyttä varten tarvitaan oma, jäntevä koulutusohjelma erityisammattitutkintona .

Eduskunnan kotitalouden tukirengas ehdottaa kotitalous- ja kuluttaja-alan tutkintonimikkeiden palauttamista tutkintorakenteeseen ja kotitalouden hallinnan osaamisalueen määrätietoista kehittämistä vastaamaan digitalisoituvan ja globalisoituvan yhteiskunnan tarpeisiin.

Kannanotot, Suomen Rehtorit ry

Suomen Rehtorit ry:n kannanotto: Suomen on aika herätä Pisa-unesta!

teacher_silhoette_by_desk_blackboard_blank

Suomen Rehtorit ry on huolissaan itsenäisyyspäivänä 6.12.2016 julkaistuista PISA-tulosten suunnasta. Kouluissa tarvitaan selvästi enemmän aikaa pedagogiselle johtamiselle ja oppilaitosten työn kehittämiseen!

Koulutuksen ja oppimistulosten korkean tason säilymistä Suomessa on pidetty erheellisesti itsestäänselvyytenä. Viimeisimpien PISA-tulosten julkaisun pitää lopultakin herättää meidät tästä ruususen unesta, sanoo Suomen Rehtorit ry:n puheenjohtaja Riikka Lindroos. 1970-luvulla toteutetulla suurella peruskoulu-uudistuksella saavutettiin Suomessa kaikkialla ihmetelty taso maana, jossa koulutuksen tasa-arvoisuus oli maailman parasta luokkaa. Erot osaamisessa osaavimpien ja heikoimmin menestyvien välillä eivät olleet juuri missään pienempiä kuin Suomessa. Viimeisimmät PISA-tulokset kertovat kuitenkin korutonta kieltään siitä, että Suomen suunta näyttää pysyvästi lukkiutuneen täysin päinvastaiseen suuntaan. Suomen Rehtorit ry on erityisen huolissaan eriytymiskehityksen kiihtymisestä paitsi maan eri osien välillä myös kaupunkirakenteiden sisällä. Erot oppilaitoksien välillä ovat kansainvälisessä vertailussa vielä siedettäviä, kun taas erot tyttöjen ja poikien välillä ovat yli PISA-keskiarvon.

Nyt tarvitaan aikaa pedagogiselle johtamiselle ja opetuksen kehittämiselle!

Koulujen lukumäärä on laskenut vuodesta toiseen. Oppilaitoksia on viime vuosien aikana sekä lakkautettu että yhdistetty, vaikka oppilasmäärät eivät ole enää juuri laskeneet. Tämän seurauksena oppilaitosten yksikkökoot ovat kasvaneet. Koulu voi tänä päivänä muodostua jopa useasta erillisestä toimipisteestä. Säästöjen takia koulua johtaa silti edelleen käytännössä aina vain yksi rehtori. Lisääntyneen hallinnollisen työkuorman sekä lyhytkestoisten kehittämishankkeiden työllistämissä kouluissa huokaillaan, mistä aika oppilaitoksen ja opetuksen kehittämiseen löytyy. Vielä enemmän mieliä askarruttaa, miten johtaja ennättää tähän kaikkeen työhön enää keskittyä. PISA-tulosten valossa maamme kouluissa on käynnistettävä systemaattinen ja hyvin johdettu pedagoginen kehittämistyö, jolla tutkimuksista toiseen laskusuunnassa olleiden tulosten suunta saataisiin käännettyä, vaatii Lindroos.

Oppilaitosjohtamisen ammatti on muuttunut, mutta työn reunaehdot eivät!

Rehtorin ammattia kuvaa työn moninaisuus. Rehtoreiden työmäärä on kasvanut ja toimenkuva laajentunut. Myös koulun toimintaympäristö muuttuu koko ajan ja asettaa alati uusia haasteita. Kaiken muutoksen keskellä kouluissa pitäisi olla aikaa uudenlaisten oppimisympäristöjen ja oppimistilanteiden pedagogiseen kehittämiseen. Vain laadukas pedagoginen johtaminen ja systemaattinen kehittämistyö takaavat oppilaitoksen kehittymisen. Valitettavasti tähän ei useissa kouluissa jää rehtorilla ja opettajilla yhdessä riittävästi aikaa. Pedagogisen henkilökunnan kallisarvoista työaikaa kuluu tämän sijasta yhä enemmän hallinnollisiin töihin, oppilashuollollisiin asioihin sekä mitä moninaisimpiin kirjauksiin sähköisissä ympäristöissä.

Miten saamme kielteisen kehityksen katkaistua?

Oppilaiden halu ja motivaatio oppimiseen sekä viihtyminen kouluissa luovat pohjan hyvälle oppimiselle. Koulun ja oppimisen arvostamisen kulttuurin merkityksen voi ymmärtää valitettavan usein vasta sitten, kun se on menetetty. Kun oppilaiden erilaisen tuen tarve on kasvanut ja erityisopetuksen määrää on samaan aikaan leikattu, herättää PISA-tulokset aiheellisen huolen, jääkö opettajalla enää aikaa tavallisille oppilaille ja tuetaanko riittävästi eri tavoin lahjakkaita oppilaita? Erilaisia oppijoita tukevat opettamisesta oppimiseen -asenne, oppilaiden aktiivisuuden lisääminen, yritteliäisyyden kannustaminen ja yhdessä tekeminen. Millä tavoin voimme katkaista alavireisen kehityksen ja muuttaa sen onnistumisen ja tulosten parantamisen kierteeksi, kysyy Lindroos.

Leikkausten sijaan tarvitsemme kehittämistä ja panostuksia!

Maassamme on jouduttu liikaa koettelemaan koulutuksen iskunkestävyyttä. Ryhmäkokojen kasvattaminen, oppilaitosten huono kunto, kehnot oppimateriaalit, opettajien täydennyskoulutuksen leikkaukset, inkluusion käyttäminen säästökeinona ja kasvava työn kuormittavuus ovat esimerkkejä liian monen rehtorin päivittäisistä haasteista. On aika havahtua, ettei kansainvälisessä vertailussa pärjätä enää samoin eväin kuin ennen. Leikkauksien sijaan tarvitsemme kehittämistekoja ja panostuksia tulevaisuuteen. Kouluille on annettava aikaa ja voimavaroja kehittää opetusta ja oppimisympäristöjä sekä luoda oppimisen iloa ja hyvinvointia kouluissa kaikille oppilaille!

Kannanotot

OAJ:n Luukkainen: Ammattijärjestöjen tultava ulos kuorestaan

25513_381324713788_1632286_n

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen

Ammattijärjestöt perustavat toimintaansa liikaa nykytilanteen suojeluun, toteaa OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. Sen seurauksena perinteinen ammattijärjestöjen tehtävä uhkaa hukkua.

– Ammattijärjestöt sekä parantavat ihmisten elinoloja että vahvistavat yhteiskuntarauhaa. Noissa periaatteissa ja tavoitteissa ei ole mitään hävettävää. Ne vain korostuvat tänä ”haukkojen aikana”, jolloin osa työnantajista ja poliitikoista haluaa nähdä työntekijät vain ongelmina ja ammattijärjestöt muutoksen esteinä, Luukkainen sanoo.
Hänen mukaansa viime vuodet ovat selkeästi osoittaneet, että nimenomaan työmarkkinajärjestöt ovat pystyneet tasapainoisesti ja vastuullisesti tekemään päätöksiä ja viemään yhteiskuntaa eteenpäin.

– Järjestöjen voima on siinä, että yli 2 miljoonaa palkansaajaa on sitoutunut niiden työhön. Kymmenettuhannet aktiivit tekevät työtä sen eteen, että ammattijärjestöjen tavoitteet toteutuvat arjessa. Liian usein unohtuu, että nimenomaan palkansaajat ovat tämän liikkeen todellisia päätöksentekijöitä ja toimijoita.

Ammattijärjestötyö muuttuu myös koko ajan vuorovaikutteisemmaksi. Siinä järjestöillä on Luukkaisen mukaan tärkeä kehittämisen paikka.

– Minkään organisaation toiminta ei näinä aikoina voi perustua yksipuoliseen saneluun. Järjestö- ja toimintarakenteita on kehitettävä kuuntelemalla, kunnioittamalla ja rakentamalla. Sen sijaan, että sitä työtä murennetaan, sitä on vahvistettava ja toimijoiden keskinäistä kunnioitusta lisättävä. Ammattijärjestöt tekevät erittäin arvokasta työtä koko yhteiskunnan hyväksi.

Puhtaasti vain oman taustaryhmän suojeluun perustuva edunvalvonnan periaate on kuitenkin Luukkaisen mukaan nostanut nokkaansa esimerkiksi ns. Suomen mallista keskusteltaessa. Tällainen ajattelu ei edusta ammattiyhdistysliikkeen solidaarista perinnettä.

Ammattijärjestöjen on osattava ennakoivasti lukea työn muuttumista ja uudistuvia talous- ja palvelurakenteita.

– Esimerkiksi maakuntahallinnon synty ja kuntarakenteen tiivistyminen kokoavat työnantajia yhteen. Siksi on välttämätöntä muovata myös työntekijöiden edunvalvonnan rakenteita suuremmiksi, vahvemmiksi ja paremmin resursoiduiksi kokonaisuuksiksi.

Opettajan työn ydin säilyy

– Koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalalla jo toimintakentän raju muutos edellyttää edunvalvonnan uudelleenarviointia. Esimerkiksi sähköiset tietoverkot ja digitalisaatio muuttavat työn sisältöjä ratkaisevasti. Oppilaiden ja opiskelijoiden opintopolut eriytyvät, ja työelämä edellyttää uudenlaista osaamista, johon opiskelun pitäisi valmentaa.

Luukkainen korostaa, että opettajan työn ydintä ei kuitenkaan saa hukata.

– Ytimenä on yhä oppimisen, osaamisen ja elämänhallinnan edistäminen, vaikka työn tekemistapa voi muuttua ja työtä tehdään myös eri paikoissa kuin aiemmin. Opettajat työskentelevät yhä enemmän yhdessä, ja oppimista tapahtuu myös muualla kuin perinteisissä oppilaitoksissa ja luokkatiloissa. Oppilaitokset muuttuvat monialaisiksi kampuksiksi ja oppimiskeskittymiksi. Työn tekemisen muodot, paikka ja aika muuttuvat kaikilla ammattialoilla. Siksikin ammattijärjestötoiminnan on muututtava, Luukkainen tähdentää.

Olli Luukkainen puhui OAJ:n syysvaltuuston avaustilaisuudessa Helsingissä. Kolmipäiväisen kokouksen asialistalla on mm. esitys 150-jäsenisen valtuuston koon pienentämiseksi. Valtuusto on 121 000-jäsenisen OAJ:n ylin päättävä elin.       

Kannanotot, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

OAJ pysyy kannassaan: Kunta-ala vielä auki

Olli Luukainen kuvaaja Leena Louhivaara

Neuvottelujärjestö JUKO:n ja OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen Kuvaaja: Leena Louhivaara, OAJ

Neuvottelujärjestö JUKO:n ja OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kertoo, että kunta-alan pääsopijajärjestöt ovat yhä halukkaita neuvottelemaan keinoista, joilla vuodelle 2017 kohdistuvat, kiky-sopimuksesta aiheutuvat lisäleikkaukset voitaisiin torjua. Luukkaisen mielestä nyt seuraavaksi katsotaan, että valtio talousarvioesityksellään toteuttaa täysimääräisesti kilpailukykysopimusta, kun se kohdistaa kuntien rahoitukseen lisäleikkauksia.

Järjestöt ovat vaatineet, että budjettiesityksen yhteisvaikutus kuntatalouteen asettuu neutraaliksi.

–      On vaikea nähdä, että meillä olisi edellytyksiä allekirjoittaa kilpailukykysopimusta ensi maanantaina, ellei näin ole. Jos pääsopijajärjestöjen nimet puuttuvat, nykyisten virka- ja työehtösopimusten voimassaolo päättyy 31.1.2017.

–      Uskon kuitenkin, että vielä on löydettävissä ratkaisu, joka on kunta-alalle kohtuullinen. Eläkemaksujen kautta asian hoitaminen olisi ongelmallista, sillä se murentaisi eläkemaksupohjaa, Luukkainen toteaa.

Ammatillisen koulutuksen leikkaus pettymys

–      OAJ on pettynyt siihen, ettei hallitus perunut tai edes lykännyt ammattikoulutukseen kohdistuvia 190 miljoonan euron jättileikkauksia. On ristiriitaista, että samanaikaisesti kun hallitus pyrkii edistämään työllisyyttä, se aiheuttaa itse tuhansien opettajien työttömyyden ja siten työttömyysturvamenojen kasvun jopa 25 miljoonalla eurolla.

OAJ kiittää sitä, etteivät varhaiskasvatuksen maksut nouse. Seuraavana askelena tulee olla maksuton osapäiväinen varhaiskasvatus yli kaikille 3-vuotiaille lapsille.

Kannanotot, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

OAJ supistaisi ammatillista ja aineenopettajakoulutusta

1555266_10152561523688789_4718019298916928875_n

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen supistaisi tuntuvasti ammatilliseksi opettajaksi pätevöittävän koulutuksen määrää jo ensi vuodesta lähtien. Luukkainen karsisi nykyiset yli 1 600 koulutuspaikkaa 1 100 koulutuspaikkaan kolmena vuotena peräkkäin, minkä jälkeen tarvetta voitaisiin tarkastella uudelleen.

Opettajien peruskoulutuksesta vapautuvat resurssit Luukkainen haluaa ohjata ensisijaisesti ammattikorkeakoulujen opettajankoulutusyksiköiden toteuttamaan ammatillisten opettajien muuntokoulutukseen, erikoistumiskoulutuksiin ja muuhun ammatillisten opettajien täydennyskoulutukseen.

Opettajankoulutuksen pitää vastata ammatillisen koulutuksen reformin vaatimuksiin ja kaikkien ammatillisten opettajien muuttuneeseen työtilanteeseen ja työnkuviin.

Ammatillista opettajankoulutusta pitäisi myös suunnata uudelleen.  –  Opettajankoulutukseen pääsyssä etusija tulisi antaa niille hakijoille, jotka jo toimivat opettajina, mutta joilta puuttuvat pedagogiset opinnot. Ammatillisista opettajista noin kolmella neljästä on kelpoisuus tehtäväänsä ja kelpoisten osuutta pitää pystyä nostamaan, Luukkainen toteaa.

Luukkainen vähentäisi myös yliopistojen aineenopettajakoulutusta. – Aloituspaikkoja pitäisi karsia sadoilla vuosittain, erityisesti humanistisilta aloilta, joilta on vaikein työllistyä. Esimerkiksi heinäkuussa aineenopettajista oli työttöminä 12,5 prosenttia.

–   – Osa opettajankoulutuksen saaneista toki pyrkii ja pääsee muille aloille tai on jo työssä yrityksissä ja hankkii lisäosaamista erityisesti ammatillisesta opettajankoulutuksesta muihin kuin opettajan tehtäviin, sillä myös yritykset arvostavat tasokkaan suomalaisen opettajankoulutuksen tuomia työelämävalmiuksia, Luukkainen toteaa.

Ammatillisen koulutuksen leikkaus huolestuttaa

Hallitus aikoo leikata ammatillista koulutusta 190 miljoonalla eurolla. OAJ erittäin huolissaan myös leikkauksen työllisyysvaikutuksista.

– Jos koko leikkaus tehtäisiin henkilöstömenoista, vaarassa olisi jopa 3 800 oppilaitosten työpaikkaa. Myös ammattikorkeakoulutuksessa on tehty ja tehdään henkilöstöresursseihin kohdistuvia leikkauksia. Henkilöstömenot ovat oppilaitosten suurin menoerä, joten henkilöstövaikutukset ovat väistämättömiä. Aikuiskoulutuksessa opettajien työttömyysaste on jo yli 20 prosenttia. Leikkausta pitääkin lykätä ja kohtuullistaa.

Luukkainen huomauttaa, että koulujen ja oppilaitosten yhdistäminen ja yksikkökoon kasvaminen sekä ainevalikoiman supistuminen vähentävät opettajien työpaikkoja myös yleissivistävässä koulutuksessa.

Olli Luukkainen puhui tänään Vapaan sivistystyön päivillä Kuopiossa.