Helsingin yliopisto

Pauliine Koskelosta Helsingin yliopiston Vuoden Alumni

534931f5-4955-4dd0-8726-332c39dffa74-original

Vuorovaikutus tiedeyhteisön ja eri aloilla toimivien välillä on tärkeää, toteaa Vuoden Alumniksi 2017 valittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo. Kuva: Milla Vahtila

Pauliine Koskelo sanoo, että yliopiston alumnit voivat varmistaa omalta osaltaan, että yhteiskunnallinen keskustelu on analyyttista, avaraa ja sivistynyttä.

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2017 Pauliine Koskelon. Koskelo on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari, ja hän toimi korkeimman oikeuden presidenttinä vuosina 2006–2015.

Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Tehtävään valitaan vuosittain henkilö, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita ja akateemisen koulutuksen arvostusta sekä nostanut akateemista Helsingin henkeä.

– On hienoa, että alumnitoiminta on vilkastunut suomalaisissa yliopistoissa. Se on yksi tapa luoda vuorovaikutusta yliopiston ja niiden yliopiston jo jättäneiden kanssa, jotka toimivat eri aloilla yhteiskunnassa ja työelämässä, Pauliine Koskelo sanoo työhuoneeltaan Strasbourgista.

Hän on ollut itsekin mukana alumniyhdistyksen hallituksessa, ja hänen puheenjohtajakaudellaan 2009 Vuoden Alumniksi valittiin kansainvälisesti tunnettu taloustieteilijä Bengt Holmström.

Koskelon mukaan yksi yliopiston tehtävistä demokraattisessa yhteiskunnassa on, että yhteiskunnallisen keskustelun taso säilyy informoituna ja monipuolisena.

– Vuorovaikutus tiedeyhteisön ja eri aloilla toimivien välillä on tärkeää. Sivistyksen merkitys on vain kasvanut, ja toistuvasti nähdään, mitä seuraa, jos ihmiset ovat syvällä jossain kapeassa asiantuntemuksessa mutta menettävät yleisemmän käsityksen siitä, mitä yhteiskunnassa on tekeillä. Yleissivistys on todella tärkeää ja vuoropuhelu edistää sitä.

Koskelo sanoo, että yliopiston alumnit voivat olla mukana viljelemässä kulttuuria, jossa pyritään siihen, että yhteiskunnallinen keskustelu on avaraa, analyyttista ja sivistynyttä.

Insinööriksi vai juristiksi?

Nuorena ylioppilaana Pauliine Koskelo mietti, pyrkiäkö insinööriksi vai juristiksi. Onnistuneiden pääsykokeiden jälkeen hän päätti, että aloittaa opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

– Ajattelin, että juristin tutkinto avaa monenlaisia mahdollisuuksia. Sanotaan, että juristin tutkinto on tapa lykätä ammatinvalintaa, se on niin laaja-alainen. Tutkintoa voi käyttää hyvin monenlaisissa töissä.

Koskelo muistelee omaa opiskeluaikaansa ”hirveän tärkeänä jaksona”.

– Helsingin yliopisto on suuri ja siellä on mahdollisuus sivistää itseään laajemminkin kuin omalla alalla. Opiskeluaikana kouluttaudutaan, mutta sen aikana kannattaa sivistää itseään mahdollisimman laaja-alaisesti: keskustelujen, kontaktien, kaikenlaisten tapaamisten kautta.

Juristin opintojen loppuvaiheessa Koskelo päätyi virkamiesharjoitteluun ja myöhemmin varsinaisiin töihinkin oikeusministeriöön. Hän piti lainvalmistelua mielenkiintoisena ja koki, että opintojen ja oman alan töiden yhdistäminen oli luontevaa.

– Oikeuskirjallisuuden kautta meillä työelämässä olevilla on myöhemminkin hyvin kiinteä yhteys yliopistoon ikään kuin kirjoituspöydän tasolla. Lisäksi on tavattoman tärkeää, että yliopistolla viljellään vuorovaikutusta tutkijoiden ja käytännön työn tekijöiden kanssa. Alumnitoiminta on yksi tapa tällaisen kontaktin ja vuoropuhelun säilyttämisessä.
Pauliine Koskelo

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari

Syntynyt 1956 Salossa

OTK 1979, varatuomari 1985

Oikeusministeriön palvelukseen 1980, lainsäädäntöneuvos 1985–95

Euroopan investointipankin oikeudelliselle osastolle 1995, johtaja 1999–2000

Korkeimman oikeuden oikeusneuvos 2000 ja presidentti 2006–15

Kauppatieteiden kunniatohtori 2009 (Hanken), oikeustieteiden 2010 (HY) ja 2015 (TY)