Yleiset Uutiset

OECD-vertailu: Suomessa kilpailu korkeakoulupaikoista on kovaa

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkaisi tiistaina vuosittaisen koulutusjärjestelmiä vertailevan indikaattorijulkaisunsa Education at a Glance 2019. Julkaisussa tarkastellaan mm. OECD:n 36 jäsenmaan ja eräiden partnerimaiden koulutustasoa, koulutukseen osallistumista, koulutuksen kustannuksia, koulutuksen ja opetuksen järjestämistä ja korkeakoulutettujen määriä ja työllistymistä. Tämän vuoden julkaisun erityisteemana on korkea-asteen koulutus.

Suomalaislasten osallistuminen varhaiskasvatukseen lisääntyi, silti OECD-keskiarvon alapuolella

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on yleistynyt Suomessa. Varhaiskasvatukseen osallistuvien osuus 3-5 –vuotiaista oli vuonna 2017 jo 79 prosenttia. Silti joka viides 3-5 -vuotias on edelleen tilastoidun varhaiskasvatuksen ulkopuolella. Suomi poikkeaakin merkittävästi muista Pohjoismaista, joissa osallistumisaste on maasta riippuen 94-98 prosenttia. Suomi jää osallistumisessa myös alle OECD-keskiarvon, joka on 87 prosenttia.

Kaikissa Pohjoismaissa varhaiskasvatukseen investointi on kansainvälisesti korkealla tasolla, tarkasteltiinpa asiaa lapsikohtaisten kustannusten tai BKT-osuuden näkökulmasta. Varhaiskasvatuksen rahoituksen BKT-osuus on OECD-maissa 0,8 prosenttia, Pohjoismaissa se vaihtelee Suomen 1,2 prosentista Norjan kahteen.

Koulutuksen ulkopuolella ja työtä vailla olevien nuorten osuus laskenut selvästi

NEET-nuorten (neither employed nor in education or training) osuus 20–24-vuotiaiden ikäluokasta laski vuonna 2018 verrattuna edellisvuoteen: viime vuonna heitä oli 14,2 prosenttia, kun vuonna 2017 vastaava luku oli vielä 17.

Laskun myötä Suomi pääsi NEET-luvuissa vuonna 2018 OECD- ja EU-keskiarvojen alle. Vaikka laskua on tapahtunut sekä OECD:n että EU:n tasolla, on Suomessa vuoden aikana tapahtunut muutos kuitenkin huomattava muihin Pohjoismaihin verrattuna. Vuonna 2008 koulutuksen ja työn ulkopuolella olevia ikäluokasta oli Suomessa 12 prosenttia.

Suomessa panostetaan oppilaiden hyvinvointipalveluihin

Suomi erottuu muista OECD-maista selvästi kahdella tavalla. Meillä satsataan yläluokkien oppilaisiin sekä oppilaiden hyvinvointipalveluihin selvästi muita OECD-maita enemmän.

Suomen oppilaskohtaiset kustannukset olivat kolmanneksi korkeimmat ylemmällä perusasteella (vastaa Suomen luokkia 7-9) niistä OECD-maista, joista tieto oli saatavilla.

Suomen yläkouluissa on enemmän opettajia oppilaita kohden kuin useimmissa verrokkimaissa. Yhtä opettajaa kohden on keskimäärin 9 oppilasta. Tämä on OECD-maiden joukossa kolmanneksi pienin suhdeluku. OECD-maiden keskiarvo on 13.

Suomessa panostetaan oppilaiden hyvinvointipalveluihin suhteellisesti enemmän kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. Opetuksen lisäksi tarjottavia palveluita ovat muun muassa terveydenhoitopalvelut, kouluruokailu sekä esi- ja peruskouluissa myös koulukuljetukset tietyin ehdoin. Koulutuksen järjestäjät ovat velvollisia järjestämään nämä palvelut kaikille oppilaille veloituksetta.

Erityisen poikkeuksellista OECD-maiden joukossa on kouluruokailu. Koko maan laajuinen, kaikille esi-, perus- ja toisen asteen oppilaille tarkoitettu, maksuton kouluateria tarjotaan vain Suomessa ja Ruotsissa.

Suomi poikkeaa muista vertailumaista miesten ja naisten läpäisyasteiden eroissa

Läpäisyaste kuvaa osuutta opiskelijoista, jotka aloittavat tutkinto-ohjelman ja valmistuvat tietyn ajan kuluessa. Kaikista maista, joista tietoja oli saatavilla, alemman korkeakoulututkinnon tavoiteajassa läpäisseiden osuus oli naisilla suurempi kuin miehillä. Vuonna 2017 OECD-maissa keskimäärin 44 prosenttia naisopiskelijoista ja 33 prosenttia miesopiskelijoista oli valmistunut tutkinnon tavoiteajassa. Suomessa ero miesten ja naisten välillä oli vertailun suurin: 27 prosenttiyksikköä.

Kun lisätään kolme lisävuotta tarkasteltavaan ajanjaksoon, miesten osuus Suomessa nousee koko vertailun voimakkaimmin: 64 prosenttiin ja naisten osuuden vähemmän, 79 prosenttiin.

Suomessa koulutusmenojen osuus BKT:stä vertailumaita suurempi

Vuonna 2016 koulutusmenojen osuus BKT:stä Suomessa oli 5,5 prosenttia. Osuus oli sekä OECD- että EU23-maiden keskiarvoa korkeampi.

Koulutukseen halutaan EAG-raportin mukaan panostaa muun muassa siksi, että sen katsotaan edistävän taloudellista kasvua, parantavan tuottavuutta, edistävän niin yksilöiden kuin koko yhteiskunnan kehittymistä ja vähentävän sosiaalista eriarvoistumista. OECD-maissa koulutuksen merkitystä arvostetaan eri tavoin ja siihen panostetut resurssit vaihtelevat.

Oppilaskohtaiset kustannukset

Oppilaskohtaiset kustannukset perusopetuksessa, sekä ala- että yläluokilla, kasvoivat Suomessa käyvin hinnoin vuodesta 2015 vuoteen 2016. Keskimääräiset oppilaskohtaiset kustannukset alaluokilla laskivat niin OECD kuin EU23 -maissa ja yläluokkien OECD-maissa.

Vuonna 2016 oppilaskohtaiset kustannukset kasvoivat Suomen tavoin myös Virossa sekä Pohjoismaista Ruotsissa ja Islannissa. Sen sijaan Norjassa, jossa koulutuksen kustannukset ovat pitkään olleet OECD-maiden korkeimpien joukossa, perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset laskivat.

Suomessa kansainvälisiä opiskelijoita on yli OECD-keskiarvon

Vuonna 2017 yhteensä 5,3 miljoonaa henkilöä maailmassa opiskeli korkea-asteen tutkintoa ulkomailla ja heistä suurin osa eli 3,7 miljoonaa OECD-maissa. Maailmanlaajuisesti korkea-asteen opintoja ulkomailla suorittavien määrä on kasvanut 20 vuodessa ja OECD:n arvion mukaan tulee yhä kasvamaan.

Taustalla on monia tekijöitä: tietotaloudet tarvitsevat osaavaa työvoimaa, kaikki kansalliset järjestelmät eivät pysty vastaamaan koulutustarpeeseen ja ulkomailla opiskelu tarjoaa mahdollisuuden hyvään koulutukseen ja työllistymiseen. Myös Suomessa Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa vuodelle 2030 korostetaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä ja kansainvälistä vetovoimaa.

Vuonna 2017 Suomen korkea-asteen opiskelijoista 8 prosenttia oli kansainvälisiä, kun vastaava osuus seitsemän vuotta aiemmin oli 6 prosenttia. Kansainvälisten opiskelijoiden osuus on Suomessa edelleen yli OECD-keskiarvon (6 %). Sen sijaan EU23-maissa osuus on 9 % eli hieman suurempi kuin Suomessa. Naapurimaista kansainvälisten opiskelijoiden osuus on Suomea suurempi Tanskassa (11 %). Virossa kansainvälisiä opiskelijoita on 8 %, Ruotsissa 7 % ja Norjassa 3 % opiskelijoista.

Suomessa kilpailu korkeakoulupaikoista kovaa

Korkeakoulutuksen laajeneminen on jatkunut OECD-maissa pitkään. Korkeakoulutukseen osallistumista on kasvattanut se, että yhä suurempi osuus nuorista suorittaa toisen asteen tutkinnon ja on kelpoinen hakeutumaan korkeakouluun. Myös korkeakoulututkintoon yhteydessä olevat mahdollisuudet menestyä työmarkkinoilla lisäävät koulutuksen kysyntää.

Noin puolessa maista haku tapahtuu suoraan korkeakouluihin, toisessa puolessa maita on käytössä keskitetty järjestelmä joko ainoana hakuväylänä tai suorahaun rinnalla.  Läheskään kaikista maista ei ole saatavilla korkeakouluvalintoja koskevia tietoja, joten vertailu ei ole kattava.

Enemmistössä maita, joista tietoa on saatavilla, kaikki halukkaat ja hakukelpoiset pääsevät korkeakoulutukseen. Avoin pääsy ei välttämättä koske koko korkeakoulusektoria, mutta ainakin osassa korkeakouluja tai koulutusaloja opiskelijat otetaan sisään ilman erillistä karsintaa. Alle puolet järjestelmistä on Suomen tavoin selektiivisiä, eli aloituspaikkoja on kaikilla aloilla ja kaikissa korkeakouluissa rajallinen määrä ja vain osa hakijoista pääsee sisään.

Hakijoita karsittaessa valinta perustuu yleensä joko toisen asteen loppukokeeseen tai korkeakoulujen pääsykokeisiin. Valinnoissa hyödynnetään monesti myös muita kriteerejä, kuten päättötodistuksen keskiarvoa, hakijan haastattelua tai työkokemusta.

Maiden kesken on suuria eroja siinä, kuinka suuri osuus hakijoista yksittäisenä vuonna pääsee sisään. Suomessa kaksi kolmasosaa hakijoista jää vuosittain ilman paikkaa korkeakoulussa. Hylkäysprosentti on vertailumaiden korkein. Kilpailu on kuitenkin lähes yhtä kovaa Ruotsissa.

On kuitenkin hyvä huomata, että vertailu koskee ainoastaan valikoitumista korkeakoulutukseen pääsyssä. Joissain maissa karsintaa tapahtuu myöhemmässä vaiheessa, kun välikokeissa epäonnistuvat tai opinnoissaan liian hitaasti etenevät joutuvat keskeyttämään koulutuksen.

Suomessa hieman alle viidennes uusista korkeakouluopiskelijoista on samana vuonna lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta valmistuneita. Siirtymän sujuvoittaminen on yksi Suomen tavoitteista.

Korkeakoulutettujen osuus 41 prosenttia – korkeakoulutuksen läpäisy Suomessa yli OECD-arvon

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa on asetettu tavoite, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä puolet ikäluokasta 25-34 –vuotiaat olisi suorittanut korkeakoulututkinnon. Suomessa korkea-asteen suorittaneiden osuus on noussut vain vähän viimeisen 10 vuoden aikana.

Suomi jää alle OECD-keskiarvon. Korkeakoulutettujen osuus on noussut 3 prosenttiyksikköä vuodesta 2008 (38 %) vuoteen 2018 (41 %). Samalla ajanjaksolla OECD-keskiarvo on noussut peräti 9 prosenttiyksikköä 35 prosentista 44 prosenttiin.

Suomessa korkea-asteen koulutus aloitetaan OECD-keskiarvoa myöhemmin ja korkeakoulutuksen aloittaa hieman OECD-keskiarvoa pienempi osa nuorisoikäluokista. Näiden tekijöiden takia korkeakoulutettujen osuus on Suomessa OECD-keskiarvoa pienempi.

Keskimääräinen ikä aloittaneilla (alempi kk-tutkinto, ml. amk-tutkinto) on Suomessa 24 vuotta, kun OECD- keskiarvo on 22 vuotta. Myös muissa Pohjoismaissa opinnot aloitetaan myöhään. Ruotsissa ja Tanskassa keskimääräinen aloitusikä on myös 24 vuotta, Norjassa 23 vuotta.

Korkeakoulutuksen läpäisy on sen sijaan Suomessa OECD-keskiarvoa parempaa. Suomessa 43 % opiskelijoista suoritti alemman korkeakoulututkinnon tavoiteajassa (OECD keskiarvo oli 39 %) ja 73 % suoritti tutkinnon tavoiteajassa lisättynä kolmella vuodella (OECD keskiarvo oli 67 %).

Ilman toisen asteen koulutusta olevien työllisyys laskenut

Suomessa työllisyys on muiden maiden tapaan laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomessa työllisyyden lasku on kuitenkin kohdistunut pääosin matalasti koulutettuihin. Korkeakoulutettujen 25-34 –vuotiaiden työllisyys laski vuosien 2008 ja 2018 välillä 2 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan ilman toisen asteen koulutusta olevien työllisyys laski 20 prosenttiyksikköä (69 %:sta 49 %:in). Suomen työllisyysaste toisen asteen koulutuksen suorittaneille nuorille aikuisille on alle OECD-keskiarvon, mutta työllisyysaste saman ikäluokan korkeakoulutetuille on yli OECD-keskiarvon.

Tohtorikoulutus työllistää Suomessa

Vuonna 2017 tohtorikoulutettuja oli Suomessa 25-64 –vuotiaissa 1,2 prosenttia, eli hieman yli OECD-keskiarvon (1,1 %). Vertailun vuoksi, esim. Sveitsissä tohtorikoulutuksen suorittaneita on 3,2 prosenttia. Tohtorikoulutuksen tuoma työllisyysetu vaihtelee OECD-maiden välillä. Suomessa se on 10 % suhteessa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneisiin, kun OECD maiden keskiarvo on 5 %.

Tohtorin tutkinnon suorittaminen aloitetaan Suomessa myöhemmin kuin OECD-maissa keskimäärin. Aloittajien mediaani-ikä on 31 vuotta, kun OECD keskiarvo on 29 vuotta.

Ammatillinen Koulutus

Ammattikouluilla turhan huono maine – ammatillinen koulutus lisää ansioita ja sillä on kysyntää myös työn murroksessa

Ammatillinen koulutus on ensiarvoisen tärkeä koulutusvaihtoehto erityisesti peruskoulussa heikommin menestyville nuorille, ilmenee tuoreesta Etlan tutkimuksesta. Ammatillinen koulutus johtaa monien nuorten kohdalla lukiota parempaan palkka- ja työllisyyskehitykseen. Viime vuosina ammatilliseen koulutukseen on kuitenkin kohdistunut mittavia säästötoimenpiteitä ja uudistuksia. Etla suosittaa huolehtimaan niin ammatillisen koulutuksen tarjonnasta kuin laadustakin.

Suomessa ammatillisella koulutuksella on varsin iso rooli toisen asteen koulutuksessa: 17-vuotiaista nuorista 45 prosenttia opiskelee ammatillisessa koulutuksessa. Määrä on noin viisi prosenttia enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat nuoret eroavat lähtökohdiltaan merkittävästi lukioon hakevista nuorista, käy ilmi Etlan tänään julkistamasta tutkimuksesta (ETLA Muistio 81). Ammatillinen koulutus onkin erityisen tärkeä niille nuorille, jotka menestyvät peruskoulussa keskimääräisesti tai sitä heikommin, ja jotka ilman ammattikoulutusvaihtoehdon olemassaoloa jäisivät pelkän peruskoulun varaan.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Hanna Virtasen ja Harvardin yliopiston väitöskirjatutkija Mikko Sillimanin tuore tutkimus ottaa aiempaa tarkemmin huomioon nuorten erilaiset lähtökohdat haettaessa toisen asteen koulutukseen. Lukion on aiemmin esitetty johtavan ammatillista koulutusta parempaan menestykseen myöhemmin työuralla, mutta Virtasen ja Sillimanin tutkimus osoittaa, että ammatillinen koulutus itse asiassa lisää vuosiansioita 31-vuotiaana noin 2000 euroa suhteessa lukioon.

– Tutkimuksessamme ei löydetä viitteitä siitä, että ammatillisella koulutuksella olisi haitallinen vaikutus myöhempään menestykseen työuralla vaan päinvastoin ammatillisen koulutuksen positiivinen vaikutus vuosiansioihin näyttäisi jopa kasvavan uran edetessä, Etlan Hanna Virtanen huomauttaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin nuoria, jotka hakivat sekä lukioon että ammatilliseen koulutukseen, ja joiden koulutusalan lopulta ratkaisivat käytetyt sisäänpääsyrajat. Ammatillinen koulutus parantaa erityisesti niiden nuorten ansiotuloja, jotka hakevat ensisijaisesti ammattikouluun. Työn murros ei tulosten perusteella uhkaa ammatillista koulutusta vaan koulutusta tarvitaan merkittävissä määrin jatkossakin.

Säästötoimenpiteiden vaikutuksia seurattava

Tutkijat korostavat, että ammatillinen koulutus on merkittävässä roolissa koko Suomen kilpailukyvyn ja talouskasvun kannalta. Viime vuosina toteutettu ammatillisen koulutuksen uudistus ja mittavat säästötoimet ovat kuitenkin johtaneet ammatillisen koulutuksen tarjonnan keskittämiseen suurempiin yksiköihin ja pienempien yksiköiden lakkauttamiseen. Etlan Hanna Virtanen pitää tätä huolestuttavana.

– Ammatillisen koulutuksen määrällisestä tarjonnasta, alueellisesta saatavuudesta sekä laadusta on pidettävä huolta. Edellisellä hallituskaudella tehtyjen leikkausten ja ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksia on seurattava tarkasti, hän painottaa.

Nuorten koulutustoiveet tulisi myös ottaa huomioon aiempaa paremmin, ja opinto-ohjauksen määrään sekä laatuun tulisi kiinnittää huomiota. Ammatillisella koulutuksella on merkittävä rooli siinä, että ikäluokat saadaan suorittamaan vähintäänkin toisen asteen tutkinto, jotta heillä on mahdollista kiinnittyä työmarkkinoille ja pärjätä myös työn murroksessa.

 

Silliman, Mikko – Virtanen, Hanna: Ammatilliseen vai lukioon: toisen asteen koulutusvalinnan vaikutus työuralla menestymiseen (ETLA Muistio 81)

Yleiset Uutiset

Opettajat ovat edelleen tyytyväisiä työhönsä, vaikka oppituntien työrauhassa olisi toivomisen varaa

TALIS 2018 – suuri opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus

Suomen kouluissa kuluu oppitunneilla aikaa järjestyksen ylläpitoon, ja meillä esiintyy oppilaiden kesken uhkailua, solvaamista ja henkistä kiusaamista kansainvälisesti katsottuna hyvin runsaasti. Suomessa opettajat ovat kuitenkin tyytyväisempiä ammattiinsa kuin kollegansa muissa maissa.

Tällaisia havaintoja tehtiin OECD:n TALIS-tutkimuksessa. Sen tulokset antavat käsityksen opettajien ja rehtoreiden työoloista ja siitä, miten he kokevat oman oppimisympäristönsä. Suomessa tutkimukseen osallistui noin 2 800 yläkoulun opettajaa ja 150 rehtoria. Mukana oli kaikkiaan 48 maata, 155 000 opettajaa ja 8 900 rehtoria. Tiedot kerättiin keväällä 2018. Kukin osallistujamaa voi käyttää tuloksia oman koulutuspolitiikkansa kehittämisen tukena.

– Tutkimus antaa päätöksentekijöille, opettajille ja rehtoreille laajasti kansainvälistä vertailutietoa koulusta toimintaympäristönä ja mahdollisuuden kehittää opetustyötä, koulutuksen arviointia ja koulutuspolitiikkaa, projektipäällikkö Matti Taajamo kertoo. Hän työskentelee Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa ja vastaa siellä tutkimuksen Suomen osuudesta.

Opettajat ja rehtorit tutkimuksen kohteena

Tutkimusaineisto kerättiin opettajille ja rehtoreille suunnatuilla kyselyillä, jotka laadittiin yhteistyössä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tutkimus toteutettiin verkko- ja paperikyselyinä keväällä 2018.

– Tutkimukseen vastaajat valittiin satunnaisotannalla. Jokaisesta maasta tuli mukaan noin 150–200 koulua ja kustakin koulusta 20–30 opettajaa ja rehtori. Suomessa opettajien vastausaste oli korkea, 94 prosenttia, kertoo apulaisprojektipäällikkö Eija Puhakka.

Oppilaiden hyvinvointi on opettajille tärkeää

Opettajat ovat Suomessa korkeasti koulutettuja ja kelpoisia työssään. He ovat tyytyväisiä ammattiinsa ja valitsisivat opettajan ammatin yhä, jos saisivat päättää siitä uudelleen. Oppilaiden ja opettajien suhteet ovat hyvät ja keskinäinen luottamus vahva. Oppilaiden hyvinvointi on opettajille tärkeää ja muun muassa tämän takia he haluaisivat vaikuttaa opetusryhmäkokojen pienentämiseen.

Opettajat kokevat työtään arvostettavan

Suomessa opettajat ovat tyytyväisempiä ammattiinsa kuin kollegansa muissa tutkimusmaissa. Opettajuuden hyvät puolet painavat vaakakupissa enemmän kuin huonot puolet. Opettajat valitsisivat yhä opettajan ammatin, jos he saisivat päättää siitä uudelleen. Suomalaisopettajat uskovat opettajan ammattia arvostettavan yhteiskunnassa muiden tutkimusmaiden opettajia enemmän.

Opettajat tarvitsevat eniten täydennyskoulutusta tieto- ja viestintäteknologian taitoihin

Suomalaisopettajat tarvitsevat osaamisensa kehittämistä eniten tieto- ja viestintäteknologian taidoissa, oppilasarviointien käytännöissä ja erityisoppilaiden opettamisessa. Viiden vuoden aikana opettajien ammatillisen osaamisen kehittämisen tarve oli kasvanut eniten oppilasarvioinnin käytännöissä.

TVT jo tutumpi työväline opetuksessa

Tieto- ja viestintäteknologian käyttö oppitunneilla on lisääntynyt Suomessa eniten verrattuna muihin tutkittuihin maihin. Vuonna 2013 opettajista vain 18 prosenttia opettajista hyödynsi opetuksessa TVT:tä, kun vuonna 2018 osuus oli kohonnut jo 51 prosenttiin.

Työrauhan ylläpito ongelmana

Vaikka oppitunnilla on pääasiassa miellyttävä ilmapiiri, opetuksesta kuluu paljon aikaa järjestyksen ylläpitoon oppilaiden häiriköidessä oppitunnin kulkua. Lisäksi Suomessa esiintyy viikoittain oppilaiden kesken uhkailua, solvaamista ja henkistä kiusaamista eniten kaikista tutkimukseen osallistuneista maista Uuden-Seelannin, Maltan, Belgian ja Etelä-Afrikan ohella.

Uusien opettajien mentorointia syytä lisätä

Suomessa opettajat ja rehtorit pitävät uusien opettajien mentorointia tärkeänä, mutta vain joka viidennessä koulussa tarjotaan mentoritoimintaa uusille opettajille. Suomessa kahdessa kolmesta koulusta ei ole tarjolla mentorointiohjelmaa lainkaan. Tämä tulos on kolmanneksi alhaisin kaikista tutkimukseen osallistuneista maista. Suomalaisopettajista viisi prosenttia toimii mentorina uudelle opettajalle ja neljällä prosentilla opettajista on häntä tukeva mentori.

Tutkimuksella laaja tuki

TALIS 2018 -tutkimus on OECD:n johtama hanke, jota koordinoi kansainvälinen oppimistulosten arviointijärjestö IEA (International Association for the Evaluation Achievement). Suomessa tutkimuksen toteutti Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos.

Tutkimusta tukevat:

Opetus- ja kulttuuriministeriö OKM, Opetushallitus OPH, Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Suomen Kuntaliitto, Helsingin yliopisto ja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI

TALIS 2018 (Teaching and Learning International Survey 2018)

Raportti tutkimustuloksista on julkaistu 19.6.2019 TALIS-tutkimuksen verkkosivuilla:

https://ktl.jyu.fi/fi/talis

Poliisiammattikorkeakoulu

Poliisikoulutukseen ennätysmäärä hakijoita

Poliisikoulutukseen haki ennätysmäärä ammatista kiinnostuneita: vuoden 2019 koulutuksiin hakijoita oli yli 5 000. Aloituspaikkoja poliisi (AMK) -tutkintoon on yhteensä 400 tänä vuonna, eli yhtä paikkaa tavoittelee lähes 13 hakijaa.

– Tämän vuoden hakijamäärä on suurin ikinä poliisin peruskoulutukseen. Parina viime vuonna hakijoita on ollut noin 4 000, joten kiinnostuksen nousu on merkittävä, sanoo rehtori Kimmo Himberg.

– Poliisin ammatti on monipuolinen ja tarjoaa erilaisia urapolkuja. Opinnot Polamkissa aloittaa niin suoraan lukiosta tulleita kuin jo korkeakoulututkinnon suorittaneita. Olemme onnistuneesti saaneet sanomaamme perille monilla messuilla sekä koulu- ja varuskuntavierailuilla yhdessä poliisilaitosten kanssa. Myös Polamkin somekanavat tarjoavat paljon tietoa ja tunnelmia kampukselta.

Poliisi (AMK) -opinnot kestävät noin kolme vuotta, ja tutkinto antaa kelpoisuuden esimerkiksi vanhemmaksi konstaapeliksi. Tutkinnon suorittanut voi työskennellä sekä rikostutkinnassa että valvonta- ja hälytystehtävissä.

Polamk ei ole mukana yhteishaussa, vaan koulutukseen on neljä hakujaksoa vuoden aikana. Tänä vuonna poliisi (AMK) -koulutuksen on aloittanut vajaa 300 opiskelijaa, ja vuoden viimeiseen aloitusryhmään valitut ovat selvillä syyskuussa.

» Tietoa poliisikoulutuksesta, hakuvaatimuksista, valintakokeista ja aikatauluista: polamk.fi/haku

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry: Hallitusohjelma korjaa kurssia: Koulutus ja osaaminen nousivat keskiöön

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen Kuva Jussi Vierimaa

Hallitusohjelma korjaa kurssia: Koulutus ja osaaminen nousivat keskiöön

Koulutus ja koulutuspolitiikka nousevat vahvasti esiin Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa. OAJ kiittää hallitusta suunnanmuutoksesta. – Suunta on selvästi kääntynyt. Kasvatus, koulutus, tiede ja tutkimus sekä koulutuksellinen tasa-arvo nähdään keskeisinä investointeina tulevaisuuteen, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen iloitsee.

– Päätöstä oppivelvollisuuden pidentämisestä 18 ikävuoteen voi merkittävyydeltään rinnastaa peruskoulun tuloon. Uudistus vaatii myös muita, koko koulupolkua vahvistavia toimia, joista kiireisin on perusopetuksen rahoituksen vahvistaminen. Vasta se mahdollistaa oppimisen henkilökohtaisen tuen uudistamisen ja pitkäjänteisen kehittämisen, Luukkainen huomauttaa.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että oppilas siirtyy alkuopetuksesta eteenpäin vasta, kun perustaidot ovat riittävästi hallussa. Tämä on ollut myös OAJ:n esitys. Hallitusohjelmassa luvataan vahvistaa opinto-ohjausta mm. säätämällä opinto-ohjaajille sitova mitoitus toisella asteella.

Oppivelvollisuustehtävään liittyvät kustannukset luvataan korvata täysimääräisesti koulutuksen järjestäjille. – Tämä on tärkeä lähtökohta. Koska toisen asteen oppivelvollisuus merkitsee oppimateriaalien maksuttomuutta, uudistus pitää toteuttaa niin, että ensimmäiseksi turvataan opetus ja ohjaus ja oppimateriaalikysymykset ratkaistaan riittävällä siirtymäajalla.

– Maksuttomuus ei saa vaarantaa tai vähentää opetusta, eikä johtaa oppimateriaalien laadun laskuun. Asia on valmisteltava huolella sidosryhmäyhteistyössä ja hyödynnettävä esim. leasing- ja kirjastopalveluja kiertotalouden periaattein.

Varhaiskasvatusta vahvistetaan

– Esiopetuksen aloittaminen velvoittavana jo 5-vuotiaasta jäi hallituksen keinovalikoimasta tuonnemmaksi. Se on OAJ:lle pettymys. Toivottavasti oppivelvollisuuden laajennus varhaisiin vuosiin ei kuitenkaan jää toteuttamatta hallituskauden aikana. Hallitusohjelma sisältää onneksi erinomaisia muita varhaiskasvatusta vahvistavia toimia. Subjektiivinen oikeus ja henkilöstömitoitus palautetaan, ja oppimisen tuki säädetään osaksi varhaiskasvatuslakia. Yksityinen varhaiskasvatus tulee luvanvaraiseksi.

– Näiden muutosten myötä on välttämätöntä, että varhaiskasvatuksen opettajien yliopistollista koulutusta laajennetaan entisestään, Luukkainen tähdentää.

Tuhat uutta määräaikaista opettajaa ammatilliseen koulutukseen

Ammatillisen koulutuksen uudistamisen rakentaminen rahoitusleikkauksille oli Sipilän hallituksen suurin koulutuspoliittinen virhe. – Uusi hallitus ryhtyy nyt korjaamaan aiempia virheitä ja lupaa lisätä määräaikaisesti 1 000 opettajaa ammatilliseen koulutukseen. Tämä lisäys pitää saada pysyväksi, Luukkainen vaatii.

Leikkauksilla piinattu lukiokoulutus olisi OAJ:n mielestä ansainnut muutakin kuin löyhän lupauksen laadusta. Juuri uudistetun ylioppilastutkintolain avaaminen uudelleen lisää lukio-opiskelijoiden jo nyt kokemaa stressiä.

Hallitusohjelma sisältää myös muita tärkeitä linjauksia. Koulutustasoa aiotaan nostaa niin, että 50 prosenttia ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon. Opiskelijapaikkoja lisätään ja indeksikorotukset luvataan koko hallituskaudelle, mikä lisää rahoituksen vakautta. Kansalliseksi tavoitteeksi otetaan yksityisten ja julkisten investointien ja rahoituksen tason nostaminen 4 prosenttiin BKT:sta, mutta konkreettinen rahoitus puuttuu vielä. Jatkuvan oppimisen uudistus valmistellaan kolmikannassa.

Hallituksen tavoite lisätä varhaiskasvatukseen osallistumista on OAJ:n mielestä kannatettava, mutta sitä ja perhevapaauudistusta vesittää halu jumiutua kotihoidontuen nykyiseen malliin. Tässä ei lapsen etu näytä olevan ensisijaisena.

Vakautta ja tulevaisuusnäkökulmaa

– Koulutuksen kehittämisestä on tällä kertaa kirjattu varsin yksityiskohtaisia tavoitteita, mikä toivottavasti kertoo vakaasta tahdosta myös toteuttaa niitä. Jokaiseen kirjaukseen on oltava myös riittävä rahoitus. Pysyvät lisäykset valtionrahoitukseen ovat noin 335 miljoonaa euroa, lisäksi tulee kuntarahoituksen vahvistaminen. Kertaluonteiset lisäykset ovat 730 miljoonaa euroa. Tämän soisi hallituskauden aikana kääntyvän toisinpäin, Luukkainen muistuttaa.

Hallitus aikoo laajassa yhteistyössä laatia osaamisen ja oppimisen tiekartan vuodelle 2030. Siinä on tarkoitus etsiä pitkän aikavälin keinot Suomen koulutus- ja osaamistason nostamiseksi, koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi ja oppimiserojen kaventamiseksi. OAJ haluaa olla tässä työssä vahvasti mukana.

– Selviä puutteitakin jäi hallitusohjelmaan. Mihin unohtuivat oppilasryhmien maksimikoot eli sitova opettajamitoitus, opettajarekisteri sekä opettajan ammatin vetovoimaa ja opettajien työssä jaksamista tukevat toimet? Myöskään opettajankoulutuksesta ei mainita mitään, eikä oppilaitosten sisäilmaongelman ratkaisemiseksi ole tarjolla riittävästi konkretiaa, Luukkainen arvostelee.

Kolmikannalla vauhtia työmarkkinoille

Hallitusohjelma korostaa kolmikantaisen valmistelutyön merkitystä. Tämä on Luukkaisen mielestä oikea tie, sillä kaikki merkittävät työelämää koskevat uudistukset ovat aiemmin syntyneet kolmikannassa. Kuitenkaan nyt tavoitteena olevaa työttömyysasteen merkittävää pudottamista ei voi pitää kovinkaan helposti ratkaistavana asiana.

– Aktiivimalliin sisältynyt kohtuuton leikkuri on poistumassa, mikä vastaa OAJ:n tavoitteita. Työvoimaviranomaisten on lisäksi jatkossa tarjottava yksilöllisempää ja tehokkaampaa ohjausta työnhaun aktivoimiseksi. Osa opetusalan työpaikoista on ollut voimakkaassa turbulenssissa. Siksi odotamme paljon muutosturvan parantamiselta, Luukkainen toteaa.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

Taloustutkimus selvitti: OAJ kakkossijalle ammattiliittojen mielikuvavertailussa

Opetusalan Ammattijärjestö sijoittui toiseksi Taloustutkimuksen tekemässä ammattiliittojen mielikuvavertailussa. OAJ:sta piirtyy kuva kansalaisten hyvin tuntemana edunvalvojana. Suomalaiset mainitsevat tutkitut mielikuvatekijät OAJ:n vahvuudeksi keskimäärin useammin kuin tutkituilla ammattiliitoilla keskimäärin.

Ammattiliittojen tunnettuutta ja mielikuvia ammattijärjestöistä selvitettiin osana Taloustutkimuksen laajaa Suomi tänään -kyselyä. OAJ sijoittui 22 ammattiliiton joukossa kakkossijalle vertailun kaikilla mittareilla. OAJ oli vertailujoukosta toiseksi tunnetuin, mielikuva siitä oli toiseksi positiivisin ja myös mielikuvatekijöiden yhteisvaikutus oli toiseksi myönteisin.

Yhteistyöhön, vaikuttamiseen ja neuvottelutoimintaan uskotaan yhä

Vastaajia pyydettiin arvioimaan muun muassa ammattiliittojen käytössä olevien edunvalvontakeinojen tuloksellisuutta. Tuloksekkaiksi keinoiksi nähdään oikeiden liittolaisten löytäminen asioiden edistämiseksi, neuvottelutoiminta keskusjärjestö- ja liittotasolla, päättäjiin vaikuttaminen sekä näkyminen mediassa. Lakkoihin ryhtymistä ja niillä uhkaamista, mielenilmauksia ja hakusaartoja pidetään taas vähiten tuloksellisina edunvalvonnan keinoina.

OAJ:n jäsenet katsovat, että ammattiliiton tulee edistää oman alan vetovoimaisuutta. Iso osa toivoo myös, että ammattijärjestö toimii pätkätyöläisten aseman parantamiseksi. OAJ:n jäsenet luottavat yhä liittotason sopimiseen ja muita vastaajia vähemmän paikalliseen sopimiseen.

Sekä vastaajina olleet OAJ:n jäsenet että muut vastaajat katsoivat, että OAJ on onnistunut erityisen hyvin yhteiskunnallisessa vastuunotossa sekä jäsenpalveluissa ja -eduissa. Kyselyyn helmi-huhtikuussa 2019 vastasi 2 817 suomalaista. Vastaajat olivat 15–79-vuotiaita. Vastaajajoukkoon osui reilut sata OAJ:n jäsentä.

Mietittävää ammattiliitoille

– OAJ sijoittui vertailujoukossa hyvin. Tulokset antavat silti paljon mietittävää niin OAJ:lle kuin muillekin ammattiliitoille, sillä ammattiliittojen arvostus ja niihin liittyvät mielikuvat ovat laskussa, samaten jäsenmäärät.

– Valtaosa ammattiliittojen jäsenistä aikoo kuitenkin pysyä jäsenenä. Tämä osoittaa osaltaan, että ammattijärjestöjen neuvottelutoiminnalle ja vaikuttamistyölle on yhä vahva tilaus. Liittojen perustehtävää pidetään edelleen tärkeänä, vaikka niiden arvostus on laskenut ja mielikuvat ovat aiempaa kriittisempiä. Jäsenyydestä haetaan turvaa työelämässä. Ammattiliiton halutaan vastakin neuvottelevan palvelussuhteen ehdoista ja ajavan oman ammattikunnan asiaa, OAJ:n järjestöjohtaja Pasi Pesonen tiivistää.

OAJ seuraa omissa tutkimuksissaan tarkemmin jäsenten tyytyväisyyttä järjestöön sekä sen edunvalvontaan ja muihin palveluihin. Laajan otannan järjestökuvatutkimus toteutetaan muutamien vuosien välein.

Valtiontalouden tarkastusvirasto

Perus- ja lukiokoulutuksen digitalisoinnin hallinta on hajallaan – tarvitaan selkeitä tehtäviä, vastuita ja toimintamalleja

Yleissivistävän koulutuksen digitalisoinnin ohjaus ja hallinta ovat hajanaista ja tietoperusta riittämätöntä. Opetushallinnon pitäisi selkeyttää digitalisointiin osallistuvien toimijoiden vastuita, tehtäviä ja toimintamalleja sekä parantaa digitalisoinnin tietoperustaa.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on tarkastanut, miten opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ohjaavat ja hallinnoivat perus- ja lukiokoulutuksen digitalisointia.

Tarkastuksen mukaan koulutuksen digitalisoinnissa mukana olevilta toimijoilta puuttuu selkeä yhteinen näkemys siitä, mitä digitalisoinnilta odotetaan ja toivotaan ja mitkä ovat toimijoiden tehtävät, roolit ja vastuut kokonaisuudessa. Tämä vaikeuttaa digitalisointia ja siihen sisältyvien riskien hallintaa.

“Suosittelemme, että opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus selkeyttäisivät digitalisointiin osallistuvien toimijoiden vastuut, tehtävät ja toimintamallit, joita perusopetuksen digitalisoinnissa tulisi tavoitella”, VTV:n tuloksellisuustarkastusneuvos Timo Oksanen kertoo.

Harppauksin etenevä digitalisaatio ja uudet teknologiat luovat koulutukselle uusia mahdollisuuksia ja riskejä paljon nopeammin kuin ratkaisujen toimivuutta voidaan ennakoida ja arvioida. Tällä hetkellä ei ole saatavilla riittävän syvällistä tietoa siitä, milloin digitalisointi itsessään hyödyttää opetusta ja oppimista ja milloin digitalisointi tarvitsee tuekseen uusia rakenteita, prosesseja tai muita satsauksia.

Opetus- ja oppimisympäristöjen digitalisointia ja sen hallintaa kehitetään pääosin hankkeissa, jotka kohdistuvat digitalisoinnin yksittäisiin osatekijöihin. Opetus- ja oppimisympäristöjen digitalisointia on tuettu valtion varoilla vuosina 2007–2018 yhteensä 2 900 hankkeella ja noin 280 miljoonalla eurolla. VTV:n mukaan hanketieto tulisi koota, analysoida ja levittää systemaattisesti siten, että se tukisi monipuolisesti muualla tapahtuvaa kehittämistoimintaa.

“Digitalisoinnin ratkaisut eivät kuitenkaan synny yksinomaan hyviä käytäntöjä seuraamalla, tutkimustietoa hyödyntämällä tai tuloksia arvioimalla. Digitalisoinnin ratkaisujen tietoperustaa on rakennettava tuottamalla uutta tietoa ja hyödyntämällä jo olemassa olevaa tietoa aiempaa laadukkaammin. Usein ratkaisut syntyvät vasta kokeilemalla eri vaihtoehtoja ja toimintamalleja käytännössä”, Oksanen sanoo.

Käsitellyssä tarkastuksessa digitalisoinnilla tarkoitetaan opetuksen ja oppimisen toimintatapojen ja -prosessien tietoista ja tavoitteellista muuttamista digitaalisia välineitä hyödyntämällä. Oppimisympäristöt ovat paikkoja, tiloja, yhteisöjä ja toimintakäytäntöjä, jotka edistävät oppimista ja joissa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat.

Tutustu julkaisuun: Yleissivistävän koulutuksen opetus- ja oppimisympäristöjen digitalisointi

Nimitykset, Oulun yliopisto

Liisa Jaakonsaari Oulun yliopiston hallitukseen

Kuva: liisajaakonsaari.fi

Euroopan parlamentista jättäytyvä poliitikko Liisa Jaakonsaari on valittu Oulun yliopiston hallitukseen vuoden 2023 loppuun saakka. Yliopiston kollegio päätti asiasta 27.5.2019. Jaakonsaari korvaa hallituksessa Pasi Sahlbergin, joka jäi pois hallitustyöskentelystä viime vuonna.

Liisa Jaakonsaarella on pitkä poliittinen ura Euroopan parlamentin jäsenenä ja Oulun vaalipiirin kansanedustajana. Hän on urallaan toiminut muun muassa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana, työministerinä, SDP:n ja sen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana sekä useissa näkyvissä luottamustoimissa Suomessa ja maailmalla. Hän on myös Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja.

Jaakonsaari on syntynyt ja kasvanut Oulussa ja hän asuu Oulun Raksilassa.

”Tartun todella mielelläni tähän haasteelliseen ja mielenkiintoiseen tehtävään. Osaamisen taso on nousussa sekä Euroopassa että Suomessa, ja on tärkeää puolustaa tiedettä ja tutkimusta samoin kuin hienoa pohjoissuomalaista instituutiota, yliopistoa”, Jaakonsaari toteaa.

Peruskoulu

Suurin osa peruskoululaisista opiskelee englantia

Tilastokeskuksen mukaan englanti oli peruskouluissa yleisimmin opiskeltu vieras kieli syyslukukaudella 2018. Vuosiluokkien 1-6 oppilaista englantia opiskeli 74 prosenttia. Englantia opiskelevien osuus kasvoi 3 prosenttiyksikköä edelliseen vuoteen verrattuna vuosiluokilla 1–6. Vuosiluokkien 7-9 oppilaista lähes kaikki opiskelivat englantia. Ruotsia opiskeli muuna kuin äidinkielenä 19 prosenttia luokkien 1-6 ja 92 prosenttia luokkien 7-9 oppilaista.

Lähes kaikki vuosiluokkien 7-9 oppilaat opiskelivat sekä englantia että ruotsia tai suomea joko äidinkielenä, yhteisenä, vapaaehtoisena tai valinnaisena vieraana kielenä. Saksaa opiskeli 10 prosenttia ja ranskaa 5 prosenttia vuosiluokkien 7-9 oppilaista, pääasiassa vapaaehtoisena tai valinnaisena vieraana kielenä.

Vuosiluokilla 1-6 oli yhteensä 370 020 oppilasta, joista poikia oli 189 545 ja tyttöjä 180 475. Vuosiluokilla 7-9 oli yhteensä 180 058 oppilasta, joista poikia oli 92 100 ja tyttöjä 87 958.

Lähde: Koulutustilastot. Tilastokeskus

Itä-Suomen yliopisto

Jukka Mönkkönen jatkaa Itä-Suomen yliopiston rehtorina

Itä-Suomen yliopiston hallitus valitsi farmasian tohtori Jukka Mönkkösen, 59, yliopiston rehtoriksi seuraavalle viisivuotiskaudelle. Yliopiston hallitus päätti rehtorivalinnasta yksimielisesti kokouksessaan 21. toukokuuta.

Hallitus painotti valinnassa erityisesti laajaa yliopistomaailman tuntemusta ja käytännössä osoitettua johtamiskokemusta.

– Mönkkösen kokemus ja näytöt vastaavat parhaiten valittavalta rehtorilta edellytettyjä ominaisuuksia. Hänellä on pitkä kokemus ja näytöt monitieteisen akateemisen yhteisön johtamisesta, hyvä tunnettuus ja arvostus kotimaisessa yliopistoyhteisössä sekä laaja-alainen tiedepolitiikan ja korkeakoulutuksen tuntemus, toteaa hallituksen puheenjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen.

Mönkkönen on toiminut Itä-Suomen yliopiston rehtorina vuodesta 2015 alkaen. Hän on aiemmin työskennellyt Itä-Suomen yliopiston akateemisena rehtorina 2012–2014 ja terveystieteiden tiedekunnan dekaanina 2010–2012 sekä Kuopion yliopiston farmaseuttisen tiedekunnan dekaanina 2002–2009.

Mönkkönen on valmistunut Kuopion yliopistosta proviisoriksi vuonna 1986 ja farmasian tohtoriksi 1991. Hän on toiminut muun muassa tutkijan ja opettajan tehtävissä sekä biofarmasian professorina vuodesta 1998 alkaen.

Itä-Suomen yliopiston rehtorin tehtävään haki viisi henkilöä. Heistä kolme kutsuttiin haastatteluun ja kaksi eteni loppuvaiheeseen. Yliopistoyhteisön katseltavissa olivat videot, joilla kärkiehdokkaat esittivät visionsa Itä-Suomen yliopistosta vuonna 2030.

Yliopiston hallitus päätti akateemisen rehtorihaun avaamisesta. Akateeminen rehtori toimii rehtorin työparina ja vastaa yliopiston opetus- ja tutkimusasioista. Hakuaika alkaa 13. kesäkuuta.