Tilastokeskus

Opettaja – innosta oppilaasi tilastoihin!

Luotettavan tiedon tunnistaminen ja tiedon kriittinen arviointi ovat keskeisiä kansalais- ja työelämätaitoja. Näitä taitoja tarvitsevat nykyisin myös koululaiset ja opiskelijat internetissä ja sosiaalisen median kanavissa seikkaillessaan. Mitä varhemmin lapsi oppii kyseenalaistamaan ja arvioimaan tiedon paikkansapitävyyttä, sen vankemmalle pohjalle tilastojen lukutaito rakentuu.

Opettajan tilasto-opas tarjoaa monipuolisen tietopaketin tilastotiedon hyödyntämisestä opetuksessa. Runsaiden esimerkkien avulla se pyrkii kertomaan tilastotiedon yhteiskunnallisesta merkityksestä. Materiaalivinkkien ohella tilastoilmiöihin oppilaat voi tutustuttaa videoiden ja podcastien avulla, mutta myös osallistumalla tilastokilpailuihin.

Oppaaseen on koottu aihealueittain eri oppiaineiden opetusta tukevia sisältöjä ja vinkkejä tilastotiedon lähteistä. Tilastoaiheisia sisältöjä on helppo yhdistellä joustavasti eri oppituntien välillä. Oppaan loppuun koottujen tehtävien avulla oppilaat voivat testata oppimaansa. Nyt julkaistavaan versioon sisältyy vain muutamia harjoituksia, mutta lisää on tulossa tämän vuoden aikana.

Suomenkielisen materiaalin lisäksi opas sisältää linkkejä englannin- ja ruotsinkielisille sivustoille, jossa tilastotietoon perehdytään pelien ja erilaisten tehtävien avulla.

Opettajan tilasto-opas on osa viime vuoden joulukuussa käynnistynyttä uutta Tilastokeskuksen opassarjaa, joka on tarkoitettu opettajille, opetustyössä toimiville sekä kaikille tilastoista ja tilastotiedosta kiinnostuneille. Oppaat ovat avoimia ja maksuttomia.

Opettajan tilasto-opas

Väitös, Yleiset Uutiset

Matematiikan opiskelu oli liikkuen innostavaa ja tavallista rennompaa

Matematiikan opiskelu liikkuen oli oppilaiden mielestä mukavaa. Oppilaat kokivatkin sen tukevan oppimista ja yhdessä tekemistä. Suomalaistutkimuksen mukaan liikkeen integroiminen matematiikan tehtäviin sitouttaa oppilaita opiskeluun ja antaa viitteitä kasvaneesta motivaatiosta.

Viime vuosina liikkumista on aktiivisesti lisätty koulupäiviin ja oppitunneille niin kansainvälisesti kuin kansallisesti, Suomessa erityisesti vuonna 2010 alkaneen Liikkuva koulu -toiminnan vaikutuksesta. Likesin tutkimuksessa selvitettiin oppilaiden kokemuksia sekä liikkumistauon että opetukseen integroidun liikkumisen lisäämisestä matematiikan oppitunneilla.

Sitoutuminen saattaa vaikuttaa motivaatioon

Erilainen tapa opiskella matikkaa herätti pääosin innostusta. Osa oppilaista koki tuntien ilmapiirin tavallista rennommaksi. Lapset nostivat spontaanisti esille myös lisätyn yhdessä tekemisen ja oppimisen.

– Matematiikkaa liikkuen opiskelleet oppilaat kertoivat, että suurin osa oppilaista oli osallistunut aktiviteetteihin hyvin. Liikunnallisen osuuden jälkeen luokassa oli ollut hyvä työrauha sekä mahdollisuus keskittyä tehtäviin, tutkija Sirpa Sneck Likesiltä summaa.

– Toisaalta, jotkut olivat kokeneet oppitunnit fyysisesti raskaammiksi, eivätkä ohjeet oppilaiden mielestä olleet aina selkeitä.

Oppilaiden näkemykset liikkumistauoista olivat vaihtelevampia. Oppilaat olivat pitäneet siitä, että oppikirjan tehtävistä oli saanut pitää taukoa. Olo oli tuntunut pirteämmältä ja keskittyminen oli ollut parempaa. Negatiiviseksi oppilaat olivat kokeneet sen, etteivät kaikki liikkumistauon aktiviteetit olleet tuntuneet motivoivilta. Toisinaan tauko keskellä oppituntia oli keskeyttänyt ajatukset ja siten oppimisen.

– Huomionarvoista on oppilaiden emotionaalisen ja kognitiivisen sitoutumisen lisääntyminen tutkimusjakson aikana, jatkaa Sneck.

– Motivoivien oppituntien etuna voidaan pitää lapsen lisääntynyttä sitoutumista työskentelyyn, joka saattaa vaikuttaa myönteisesti myös motivaatioon ja siten oppimiseen. Ilmeisten terveydellisten vaikutusten lisäksi liikettä kannattaa siis lisätä koulupäivään myös muista syistä, Sneck lisää.

Aiempaa tutkimusta vähän

Liikkumisen ja oppimisen yhteyksiä on tutkittu jonkin verran, ja erityisesti myönteiset vaikutukset matematiikan oppimistuloksiin ovat herättäneet kiinnostusta. Kuitenkin tutkimuksissa lasten omat kokemukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

– Halusimme selvittää, mitä mieltä 9-vuotiaat kolmasluokkalaiset olivat liikkumisen lisäämisestä matematiikan oppitunneille, kertoo Sirpa Sneck.

– Oppilailta kysyttiin muun muassa, miltä Liikkuvan matikan oppitunnit tuntuivat, miten liikkumisen lisääminen vaikutti oppimiseen sekä miten oppilaat osallistuivat ja käyttäytyivät näillä oppitunneilla.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 36 oppilasta, joista yhden luokan oppilaat opiskelivat puolet matematiikan oppitunnista liikkuen, kun taas toisen luokan matematiikan oppitunneille lisättiin kaksi viiden minuutin liikkumistaukoa yhdeksän viikon opetusjakson ajan. Tuloksissa vertailtiin näiden kahden eri ryhmän kokemuksia. Tutkimusta on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.

Tutkimus on osa laajempaa Liikkuvaa matikkaa -hanketta, jossa selvitetään, miten fyysisesti aktiiviset matematiikan oppitunnit vaikuttavat oppilaiden matematiikan oppimistuloksiin, kognitiiviseen toimintaan, viihtyvyyteen, motivaatioon ja motorisiin taitoihin.

Alkuperäinen tutkimusartikkeli on julkaistu tiedelehdessä Education 3–13: International Journal of Primary, Elementary and Early Years Education.

Sirpa Sneck (KM) tekee väitöskirjaa liikkumisen lisäämisestä koulupäivään Liikkuva matikkaa -hankkeessa. Hän työskentelee myös erityisopettajana.

Kielten opetus

Kyselytutkimus paljastaa kielten opettajien käsityksiä kielivalintojen monipuolistamisen esteistä ja keinoista

Tutkijat selvittivät kyselyn avulla, mitä kielten opetuksen parissa työskentelevät henkilöt ajattelevat koulujen kielivalinnoista. Vastausten perusteella opettajat kokevat suomalaisten koulujen kielitarjonnan ja samalla suomalaisten kielitaidon kapenevan.

Tammikuussa 2021 toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä 349 kielten opetuksen parissa työskentelevää henkilöä ympäri Suomen. Mukana oli niin kieltenopettajia, rehtoreita kuin opettajankouluttajia. Tutkimuksen toteuttivat Katja Mäntylä ja Outi Veivo Turun yliopistosta sekä Jaana Toomar ja Pirjo Pollari Jyväskylän yliopistosta.

Kyselyn vastaajista 90 prosenttia kertoi, että heidän oppilaitoksessaan on tehty työtä kielivalintojen monipuolistamiseksi: on järjestetty kielimaistiaisia, tiedotettu vanhempia, yhdistetty ryhmiä ja pidetty yhteyksiä syntyperäisiin kielenpuhujiin.

Kielivalintojen kapeneminen herättää huolta

Vastaajista 63 prosenttia totesi, että vaaditut ryhmäkoot ovat liian suuria. Valinnaisten kielten ryhmiä ei synny tai eritasoisia ryhmiä yhdistetään. Kielet koetaan muihin valinnaisaineisiin nähden työläiksi.

Yli puolet lukion opettajista kertoi, että valinnaiset kielet jätetään kesken.

– Syynä on se, että ne eivät mahdu lukujärjestykseen ja erityisesti se, että niistä ei ole hyötyä korkeakoulujen todistusvalinnassa, kertoo yliopisto-opettaja Outi Veivo.

Vastaajista 57 prosenttia kertoi valintojen kapenemisen vaikuttavan heidän työhönsä jo nyt.

Tutkijoiden mukaan opettajat kaipaavat koulutuspoliittisia ratkaisuja. Lukion opettajista 90 prosenttia toivoi, että korkeakoulujen opiskelijavalinnan pisteytysjärjestelmää uudistettaisiin siten, että valinnaisten kielten ja toisen kotimaisen kielen opiskelu olisi kannattavaa.

Kaikista vastaajista 75 prosenttia kaipasi kunnille ja kouluille lisää resursseja kielten opetukseen ja 57 prosenttia muutoksia tuntijakoon.

– Suomen kielivaranto kapenee huolestuttavasti. Liian usein tarjolla ensimmäiseksi kieleksi on vain englantia, ja ruotsin kielen taito on heikkoa. Vastauksissa ihmeteltiin, että tämä ei herätä suurempaa huolta päättäjissä, korkeakouluissa ja työelämässä, Veivo kertoo.

> Kyselyn tulokset Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehdessä

Kotitalousopettajien liitto

Vuoden 2020 kotitalousopettaja on Fiia Lujasmaa

Vuoden 2020 kotitalousopettaja on Salon Halikon Armfeltin koulun kotitalouden lehtori Fiia Lujasmaa.

Salon Halikon Armfeltin koulun kotitalouden lehtori Fiia Lujasmaa on valittu vuoden 2020 kotitalousopettajaksi. Lujasmaa on pidetty ja aikaansaava opettaja, jonka aika riittää aina oppilaille ja työkavereille. Lisäksi hän osallistuu aktiivisesti monenlaiseen kehittämistyöhön. Erityisen tärkeänä hän näkisi kotitalousopetuksen laajenemisen koko perusopetukseen – myös alakouluun. Tällöin voisi vastata paremmin lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteisiin ja taata vahvemmat valmiudet tasapainoiseen elämään.

Vuoden 2020 kotitalousopettaja on salolainen Fiia Lujasmaa. Hän on Armfeltin yhtenäiskoulun kotitalouden lehtori, joka oman opetustyönsä lisäksi innostuu toimista, jotka parantavat koulun oppilaiden valmiuksia oman elämän hallintaan. Hän on toiminut muun muassa valtakunnallisessa Maistuva koulu -hankkeessa, alueellisissa koululaisten hyvinvoinnin ja kouluruokailun sekä koulun digitaalisuuden kehittämisryhmissä sekä yhtenäiskoulun johtoryhmässä ja kouluruoka-agenttitiimin ohjaajana. Lisäksi hän tukee mielellään niin kotitalouden tutkimustyötä, opetusharjoittelua ja työssäoppimista kuin poliittista päätöksentekoa asiantuntemuksensa ja ammattitaitonsa keinoin.

Kollegoiden mukaan Lujasmaa jaksaa aina auttaa oppilaita ja myös työkavereitaan. Lisäksi hän innostuu uusista asioista, jotka edistävät nuorten arjen hallintaa.

Ja hänellä riittää aika ja energia toteuttaa aloitetut asiat, ja hän saa myös muut ympärillään innostumaan ja jaksamaan, kertovat kollegat Sanni Mielonen ja Taina Joronen.

Perusteeksi jaksamiselle he näkevät Fiian vilpittömän halun auttaa nuoria oppimaan pitämään itsestään ja omasta elämästään huolta.

Vuoden 2020 kotitalousopettaja Fiia Lujasmaa on toisen polven kotitalousopettaja, joka innostuu monitieteisen oppiaineen työskentelystä oppilaiden kanssa joka päivä. Kotitalous on koulun parhautta: koko elämän kirjon kattava laaja-alainen kokonaisuus, joka tempaa ymmärtämään kehon, kodin ja kuluttajuuden ilmiöitä ja kestäviä hyvinvointivalintoja toiminnallisesti.

– Kotitalous on palkitseva oppiaine, koska siinä tietoja ja taitoja yhdistellen tuotetaan konkreettisia aikaansaannoksia. Tämä tavoitteellisuus harjaannuttaa yritteliäisyyttä ja synnyttää oppilaissa parhaimmillaan oppimisen imua ja innovatiivisuuttakin. Kotitalouden opettajana työn suola on oppilaan riemu siitä, kuinka oppimaansa voi soveltaa aivan heti omassa arjessa. Voimaa antavat myös ne hetket, kun työprosessin ja oppimisen arvostus kasvaa pelkän päämäärän, kuten puhtaan paidan, siivotun huoneen, rahan riittämisen tai ruokaelämyksen mielihyvän tavoittelun ohella.

– Kotitaloudessa toiminta nojaa osallisuuteen ja vuorovaikutus onkin sekä keskeinen työväline että oppimistavoite. Välittämisen ilmapiiri rakentuu hetkissä, joissa oppilas osoittaa ennakointia, soveltamiskykyä ja joustavuutta – eli sitä kaikissa kodeissa ja perheissä tarvittavaa arjen resilienssiä.

Moni muistaa kotitaloudesta ruoan ja ruoanlaiton – ja ne ovat edelleen kotitaloudessa arvossaan: koska kodeissa opitut taidot eriytyvät, turvaa ja mielekkyyttä tuovaan elämänrytmiin ja ruokakulttuuriin kiinnittyminen onkin yksi tulevaisuuden kotitalouden opetuksen keskeisistä tehtävistä.

Kotitalous voi myös johdattaa koko koulua yhteisen, laaja-alaisen ruokakasvatuksen äärelle: ruoka on fysiologisena, kulttuurisena, sosiaalisena, taloudellisena ja ekologisena kokonaisuutena innostava tutkimuskohde kaikkiin oppiaineisiin. Ruoka myös koskettaa ihan jokaista viisi kertaa päivässä. Aiempaa enemmän hyödynnetyksi ansaitsisi tulla myös suomalainen kouluruokailu, joka on koulua ja ympäröivää yhteiskuntaa luonnollisella tavalla osallistavan oppimisen jokapäiväinen ympäristö.

Vaikka Lujasmaa kokee kotitalouden palkitsevana aineena opettaa, näkee hän kotitalouden asemassa myös huolta: oppilaiden perustaidot ovat entistä useammin hauraat, jolloin yhteisen kotitalouden rajalliset tunnit jäävät riittämättömiksi. Valinnaisuus ei suosittuudestaan huolimatta vastaa nuorten huolenpitokyvyn ja osaamisen tarpeisiin. Kotitalouden laajentaminen teinivuosien myllerrystä edeltäviin varhaisempiin vuosiin ja toisaalta itsenäisen elämän alkuvuosiin toiselle asteelle on tarpeen.

– Armfeltissa on ollut mahdollisuus tarjota jo vuosia kotitalouden opintoja alakoulun 4.–6. luokan valinnaisena aineena ja kokemus on vahva: kaikkien tulisi saada oppia kotitaloutta. Kotitalous antaa niin kansanterveydellisesti kuin kansantaloudellisestikin merkittävät elämän eväät opintojen, harrastusten ja työelämän unelmien saavuttamiseen. Muuttuvan ja arvaamattoman tulevaisuuden arjessa selviytyminen ja hyvinvointi on yhteinen tavoite, joka ansaitsee koko koulupolun tuen.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

:KYSELY: Kansalaiset haluavat nostaa koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kuntavaalien ykkösaiheeksi

Kolme neljästä suomalaisesta pitää tärkeänä, että kuntavaaliehdokas haluaa parantaa koulutus- ja kasvatuspalveluja. Tulos käy ennakkotietona ilmi OAJ:n teettämästä Taloustutkimuksen kyselystä, johon vastasi 1 005 suomalaista tammikuussa 2021.

Vastaajat ottivat kantaa koulutus- ja kasvatuspalveluihin kuntavaalien näkökulmasta. Tutkimukseen haastatellut vastasivat väittämään ”Minulle on tärkeää, että kuntavaaleissa äänestämäni ehdokas haluaa parantaa kuntani koulutus- ja kasvatuspalvelujen laatua”. Vastaajista samaa mieltä oli 77 prosenttia.

OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen mielestä kansalaisten viesti ei jätä tulkinnanvaraa.

– Tulos osoittaa selvästi, että kansalaiset ymmärtävät koulutuksen ja kasvatuksen keskeisen merkityksen kunnan elinvoiman lähteenä. Laadukkaat palvelut rakentavat ja vahvistavat lasten ja nuorten tulevaisuutta ja ovat siksi merkittävin kunnan kilpailutekijä.

– Vastaus kuvastaa myös, että kuntalaiset haluavat kehittää ja suojella koulutus- ja kasvatuspalveluja. Koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laatu on turvattava kaikissa oloissa, eikä lasten ja nuorten tulevaisuutta saa vaarantaa hetkellisten kulusäästöjen toivossa, Luukkainen tähdentää.

– Korona-aika korostaa entisestään koulutuksen merkitystä. Monelle kansalaiselle on koronan ja etäopiskelun myötä avautunut uudella tavalla opettajien, rehtorien ja päiväkodinjohtajien työn tärkeys ja vaativuus. Henkilöstölle osoitettu tuki auttaa heitä jaksamaan työssään, Luukkainen muistuttaa.

Pääministeri Marin ja muut puoluejohtajat OAJ:n live-keskustelussa 30.1.

OAJ järjestää osana Educa verkossa -tapahtumaa korkean tason koulutusaiheisen kuntavaalikevään avauksen, johon ovat lupautuneet kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat SDP:n Sanna Marinista lähtien.

Puoluejohtajat kohtaavat lauantaina 30.1. klo 11.30–13 Messukeskuksessa. Paneelia voi seurata suorana verkosta osoitteissa educamessut.fi tai oaj.fi/educa. Muut keskustelijat pääministerin ohella ovat kansanedustaja Jussi Halla-aho Perussuomalaisista, kansanedustaja Petteri Orpo Kokoomuksesta, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko Keskustasta, sisäministeri Maria Ohisalo Vihreistä, 1. varapuheenjohtaja ja opetusministeri Jussi Saramo Vasemmistoliitosta, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson RKP:stä, kansanedustaja Sari Essayah KD:sta ja kansanedustaja Harry Harkimo Liike Nytistä. Tapahtuma järjestetään ilman yleisöä.

Loppupuheenvuoron käyttää OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. Keskustelun juontavat MTV:n yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki ja OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka.

Heti paneelin perään opetus- ja kasvatusalan arjen asiantuntijat arvioivat Jälki-istunto-osuudessa, miltä puoluejohtajien esitykset tuntuivat. Jälkilöylyt kestävät 25 minuuttia ja ne näkyvät osoitteessa oaj.fi/educa.

OAJ muistuttaa vaalien lähestyessä kuntalaisia siitä, että isot asiat päätetään nimenomaan lähellä heitä.

– Koulutus- ja kasvatuspalvelut ovat kuntapolitiikan ydintä. Kun sote siirtyy alueille, on koulutus entistä selvemmin kuntien ykköstehtävä. Siksi on erinomaista, että opettajat, vanhemmat, kuntavaalien ehdokkaat ja muut koulutuksesta kiinnostuneet pääsevät kuulemaan, mikä on puoluejohtajien ja puolueiden resepti koulutus- ja kasvatuspalvelujen laadun ja saavutettavuuden turvaamiseksi, Luukkainen toteaa.

– Kuntavaaleissa päätetään tärkeistä lähipalveluista. Avaamme maaliskuussa yleisölle OAJ:n vaalikoneen, joka auttaa löytämään itselle sopivan koulutusmyönteisen ehdokkaan. Tavoitteemme on nostaa esille kunkin kuntavaaliehdokkaan näkemykset koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Vaalikone on auki ehdokkaille jo nyt, joten kannattaa vastata, Luukkainen kannustaa.

Tutustu OAJ:n kuntavaalitavoitteisiin oaj.fi/kuntavaalit

Tutustu Educa verkossa -tapahtuman ohjelmaan educamessut.fi

Itä-Suomen yliopisto, Nimitykset

Tuulikki Kurki Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen professoriksi

Kulttuurin tutkimuksesta laajempia näkökulmia yhteiskunnallisiin aiheisiin

Kulttuurin tutkimuksen näkökulmat lisäävät myös empatiaa ja auttavat ymmärtämään yksilöiden lähtökohtia ja kulttuurisia taustoja.

Tuulikki Kurki aloitti tämän vuoden alussa Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen, erityisesti kulttuurisen muutoksen tutkimuksen professorina. Professuurin taustalla on 1980-luvulla perustettu perinteentutkimuksen professuuri, joka on nyt muotoiltu hieman uudestaan kulttuurisen muutoksen professuuriksi.

– Vastuualueinani ovat yhä perinteentutkimuksen sekä kulttuuriantropologian oppiaineet, mutta iloitsen siitä, että nyt professorin nimikkeessä mainitaan erikseen muutoksen näkökulma. Se antaa hienoja mahdollisuuksia viedä näitä oppiaineita eteenpäin ja etsiä yhtymäkohtia muihinkin kulttuurin piirissä toimiviin oppiaineisiin, sanoo Kurki.

Hänen omat juurensa ovat perinteentutkimuksessa, vaikka hänen toimipaikkansa on viimeiset 12 vuotta ollutkin Karjalan tutkimuslaitos.

– Se on ollut näköalapaikka tätä professuuria varten, sillä sen aikana sain hyvän kuvan siitä, millaisia mahdollisuuksia kulttuurintutkimuksella on monitieteisessä yhteisössä, ja miten se täydentää erilaisia tutkimusnäkökulmia.

Ajankohtaista tutkimusta

Muutoksen näkökulma on Kurjen mukaan kulttuurintutkimuksen kentällä erityisen ajankohtainen.

– Uskon että monen asian ymmärtäminen helpottuisi, jos niitä tarkasteltaisiin kulttuurisen muutoksen näkökulmasta. Koska kulttuurimme määrittää pitkälti sen, miten ymmärrämme itsemme ja ympäröivän maailman, voisi esimerkiksi maahanmuuttoon ja muihin vastaaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyvää problematiikkaa ymmärtää helpommin ja monipuolisemmin, jos tarkastelisimme niitä myös kulttuurisen muutoksen näkökulmasta.

Tämä auttaisi meitä myös näkemään ihmiset yksilöinä ja hahmottamaan heidän lähtökohtiaan. Ehkä silloin myös ymmärtäisimme paremmin heidän kulttuurisia taustojaan ja valintojaan.

– Uskon myös, että se lieventäisi osaltaan tällä hetkellä valitettavan polarisoitunutta yhteiskunnallista keskustelua.

Liikkuvuus lisää rajatutkimuksen tarvetta

Yksi Itä-Suomen yliopiston strategisista profiilialueista keskittyy rajatutkimukseen. Tuulikki Kurki on tehnyt rajoihin liittyvää tutkimusta jo kymmenisen vuotta.

– Monitieteinen rajatutkimus on erityisen tärkeää juuri nyt, kun liikkuvuus on lisääntynyt sekä globaalisti mutta myös alueellisesti. Itä-Suomen yliopistossa tutkitaan muun muassa, mitä vaikutuksia rajojen ylittämisellä on yksilöille ja ihmisryhmille. Aihetta voidaan tarkastella esimerkiksi yhteiskuntatieteen tai sosiologian näkökulmista, mutta kulttuurintutkimuksen näkökulmat täydentävät niitäkin tulokulmia.

Kulttuurinen näkökulma tuo esiin yksilön ja hänen elämänpiirinsä sekä rajan vaikutukset siihen. Rajan ei tarvitse aina olla konkreettinen ja näkyvä, vaan se voidaan ymmärtää esimerkiksi poliittisena ilmiönä tai yhteiskunnallisena konseptina.

– Ihmiset ylittävät arjessaan monia erilaisia rajoja. Ne voivat liittyä sosiaalisiin, kielellisiin tai kulttuurisiin rajoihin. Lisäksi esimerkiksi sukupuoli tai sosioekonominen tausta monen muun tekijän ohella voivat luoda rajoja eri tilanteissa.

Uudenlaista tieteen popularisointia

Kurki johtaa Kadonnut kinnas ja muita tarinoita -hanketta, joka toteutti vuosi sitten näyttelyn Pohjois-Karjalan museoon. Näyttely koostui Itä-Suomessa asuvien, sieltä pois muuttaneiden ja sinne muualta muuttaneiden ihmisten mukana erilaisten rajojen yli kulkeneista esineistä ja esineisiin liittyvistä kertomuksista.

– Näyttely oli hyvä esimerkki siitä, miten tutkimuksellista tietoa voidaan tuoda laajempaan tietoisuuteen uudella ja erilaisella tavalla. Tutkimuksessa kerättyihin tarinoihin oli helppo eläytyä, kun asioihin ja esineisiin pääsi tutustumaan konkreettisesti.

Konkreettinen lähestyminen lisää myös empaattista ymmärrystä.

Kurki kuuluu tutkijaverkostoon, jossa pohditaan yhdessä, miten etenkin yhteiskunnallisen ja kulttuurin tutkimuksen aiheita voitaisiin tuoda laajempaan tietoisuuteen erilaisilla julkaisemisen tavoilla.

– Uudenlaiset ja yllättävätkin tieteen esitystavat saavuttavat yleisönsä paljon paremmin kuin vaikkapa yksittäinen tutkimusartikkeli verkossa. Haluankin olla osaltani tuomassa näitä kokemuksellisia näkökulmia tulevaisuudessa enemmän esiin.

Kadonnut kinnas -virtuaalinäyttely verkossa: https://www.360panorama.fi/360KadonnutKinnas/

Tuulikki Kurki

  • Kulttuurintutkimuksen, erityisesti kulttuurisen muutoksen tutkimus, professori, Itä-Suomen yliopisto 1.1.2021–
  • Filosofian tohtori, Joensuun yliopisto, 2002

Tärkeimmät tehtävät

  • Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, yliopistotutkija (kulttuurintutkimus), 2008–2020
  • Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen varajohtaja, 2016–2020
  • Joensuun yliopisto, post-doc tutkija, 2003–2007
Itä-Suomen yliopisto

Itä-Suomen yliopisto: Opettajankoulutusta Palestiinaan

Itä-Suomen yliopisto on lähtenyt kehittämään yhdessä Helsingin yliopiston kanssa palestiinalaista opettajankoulutusta Länsirannan ja Gazan alueiden yliopistoissa. Pitkän aikavälin tavoitteena on myös parantaa perusopetuksen tasoa palestiinalaiskouluissa. Palestiinassa on meneillään erityisen paha koronakriisi, joka heijastuu myös kouluihin. Teacher Education without Walls – New models for STEM and Teacher Education in the Digital Age (Olive) -projektissa luodaan verkko-oppimisympäristöjä, kehitetään käytettäviä opetus- ja oppimismenetelmiä sekä uudistetaan tutkintojen ja opettajaopintojen sisältöjä.

– Tuemme myös koulujen johtajia muutoksen toteuttamisessa, kertoo hankkeen vastuullinen johtaja, professori Teemu Valtonen Itä-Suomen yliopistosta.

Hankkeessa ovat Itä-Suomen yliopistosta mukana soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto sekä fysiikan ja matematiikan laitos.

Tavoitteena on muuttaa paikallista opettajankoulutusta kokonaisvaltaisesti. Näin opettajaopiskelijoilla tulee olemaan paremmat valmiudet hyödyntää työssään ajanmukaisia pedagogisia ratkaisuja sekä teknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia opettamisen ja oppimisen tukena.

Painotus luonnontieteissä

Olive-projekti painottuu opiskelijoiden STEM-osaamisen kehittämiseen. STEM on lyhenne sanoista science, technology, engineering ja mathematics. Suomeksi tästä kokonaisuudesta käytetään lyhennettä LUMA. Luonnontieteisiin painottuvan osaamisen lisäksi suomalaiset opettajankouluttajat ovat apuna kehittämässä palestiinalaisten opiskelijoiden yhteistyötaitoja, ongelmanratkaisukykyä, kriittistä ajattelua sekä itseopiskelutaitoja ja tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviä käyttötaitoja.

– Projektissa onkin opettajankouluttajien ja kasvatustieteilijöiden lisäksi mukana LUMA-koordinaattoreita fysiikan ja matematiikan laitokselta.

Hankkeessa on tarkoitus rakentaa muun muassa ”reppulaboratorioita”, joita pystytään viemään koulusta toiseen niin, että ne toimivat mittalaitteineen kevyinä ja siirrettävinä laboratorioina.

– Tavoitteenamme on tiivistetysti, että opettajankouluttajat, opettajaopiskelijat sekä koulujen opettajat ja johtajat saavat mahdollisuuden hyödyntää uusia pedagogisia ratkaisuita, joilla voidaan tarjota oppilaille parempia oppimisen mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumatta.

Opettajankoulutus ilman rajoja – Uusia malleja digiajan STEM-opetukseen ja opettajankoulutukseen -projekti alkoi vuonna 2020 ja kestää vuoteen 2024 saakka.

https://www.helsinki.fi/en/projects/teacher-education-without-walls

Jyväskylän ammattikorkeakoulu

JAMKissa ennätysmäärä suoritettuja tutkintoja vuonna 2020

Jyväskylän ammattikorkeakoulusta valmistui vuonna 2020 ennätysmäärä tutkintoja. Suoritettuja tutkintoja vuonna 2020 oli alustavien lukujen perusteella 1465. Esimerkiksi AMK-tutkintoja suoritettiin liki 100 enemmän kuin vuonna 2019. Opetus- ja kulttuuriministeriön JAMKille asettamat tutkintotavoitteet ylittyivät kirkkaasti.

AMK-tutkintoja Jyväskylän ammattikorkeakoulusta valmistui viime vuonna yhteensä 1215. Vuonna 2019 vastaava luku oli 1121. Tutkintomäärien kasvu oli huomattava erityisesti tieto- ja viestintätekniikan (45%), kansainvälisen liiketoiminnan (International Business) (56%) sekä matkailu- ja palveluliiketoiminnan (42%) AMK tutkinto-ohjelmissa.

– Vaikutusta on varmasti ollut sillä, että opinnot ovat voineet jatkua saumattomasti huolimatta siitä, että olemme JAMKissa siirtyneet koronan vuoksi pitkälti etäopiskeluun. Olemme pyrkineet panostamaan siihen, että opiskelijoita tuettaisiin myös etäopinnoissa mahdollisimman paljon. Toisaalta koronan heikentävä vaikutus tiettyjen alojen työmarkkinoilla näkyy varmaan myös siinä, että opintoja on nyt saatettu loppuun poikkeuksellisen paljon, arvelee opiskelijapalveluiden päällikkö Kristiina Korhonen.

Yksikkökohtaisesti AMK-tutkintojen nousu näkyy erityisesti liiketoimintayksikössä, jossa pääpaino on tradenomi- ja restonomikoulutuksessa. Liiketoimintayksikössä tutkintoja valmistui vuonna 2020 436, kun edellisvuonna lukema oli 355.

Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen osalta nousu oli määrällisesti AMK-tutkintoja maltillisempaa: vuonna 2020 JAMKissa suoritettiin 250 YAMK-tutkintoa, kun vuonna 2019 suoritettuja tutkintoja oli 222. Tutkintomäärät ylemmissä AMK-tutkinnoissa ovat kasvaneet vuosi vuodelta, mikä johtuu myös tutkinto-ohjelmien määrän kasvusta.

Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta valmistuneiden määrässä ei ollut havaittavissa suurta muutosta edellisvuoteen verrattuna: vuonna 2020 JAMKin ammatillisesta opettajakorkeakoulusta valmistuneita oli 393, edellisvuonna 390.

Luvut tutkintomäärissä ja valmistuneissa ovat alustavia, ja niihin saattaa tulla vielä pieniä lisäyksiä tammikuun aikana.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Jyväskylän ammattikorkeakoululle vuosille 2017-2020 asettamat tutkintotavoitteet AMK-tutkinnoille ovat 1063 AMK-tutkintoa, 205 YAMK-tutkintoa sekä 390 ammatillisesta opettajakorkeakoulusta valmistunutta.

Lapin ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia

Lapin amkin opiskelijat saavat jatkossa sähköisen tutkintotodistuksen

Lapin amk:n kampus Kemissä Kuva: Lijonama80 – Oma teos, CC BY-SA 4.0,

Lapin ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Novia ovat ottaneet ensimmäisinä suomalaisina korkeakouluina käyttöön tutkintotodistuksen sähköisen allekirjoituksen.

Sähköinen tutkintotodistus on virallinen todistus, joka ei vaadi erillistä oikeaksi todistamista. Todistuksen voi toimittaa sellaisenaan eri viranomaisille esim. Kelalle tai TE-toimistoon ja työ- tai opiskelupaikkahakemuksen liitteeksi. Mikäli todistus menee hukkaan, on se aina saatavana uudelleen sähköisenä, alkuperäistä vastaavana versiona.

– Atomi-palvelussa allekirjoitetut tutkintotodistukset täyttävät EU-regulaatiossa asetetut tiukimman ja luotettavimman tason vaatimukset, kertoo Atomi-palvelun tuoteomistaja Jaakko Rannila ratkaisun toteuttaneesta Studyo Oy:sta.

Sähköisesti allekirjoitettu tutkintotodistus parantaa oleellisesti opiskelijan mahdollisuutta oman datan hallintaan ja samalla sujuvoittaa opintohallinnon prosesseja. Siirtyminen digitaalisiin dokumentteihin paperisten tulosteiden sijaan on merkittävä myös tietoturvan näkökulmasta.

– Sähköinen tutkintotodistus on osa opiskelijapalveluiden digitaalista kehittämistä ja se on tunnistettu korkeakoulujen Digivisio-hankkeen tavoitteistossa, painottaa rehtori Riitta Rissanen.

Ensimmäiset sähköisesti allekirjoitetut tutkintotodistukset toimitetaan 15.1. 2021 valmistuville opiskelijoille. Sähköisen tutkintotodistuksen lisäksi Lapin ammattikorkeakoulusta valmistuneet opiskelijat saavat vielä toistaiseksi myös paperisen tutkintotodistuksen.

Itä-Suomen yliopisto

Itä-Suomen yliopiston hiilijalanjälki laskettu -Tavoitteena olla hiilineutraali vuoden 2025 loppuun mennessä

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen Carelia-rakennus

Itä-Suomen yliopisto on laskenut hiilijalanjälkensä. Yliopistossa perustettiin vuoden 2020 alussa työryhmäkokonaisuus selvittämään hiilijalanjälki sekä ideoimaan toimenpiteitä hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Työssä on mukana laaja joukko yliopiston asiantuntijoita sekä yhteistyökumppanien, kuten ylioppilaskunnan, Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n ja ravintolapalvelujen edustajia. Laskelmat toteutettiin viidessä aihealueessa: kiinteistöt, hankinnat, matkustus, ravintolapalvelut ja laboratoriot.

Yliopiston kokonaishiilijalanjäljen eli sen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen määrän arvioitiin olevan noin 16 000 tCO2ekv (hiilidioksidiekvivalenttitonnia). Hiilijalanjäljen muodostumisessa suurimmat osuudet vuoden 2019 osalta olivat kiinteistöjen lämmitys (22 prosenttia) ravintolapalvelut (17 prosenttia) ja lentomatkustus (16 prosenttia). Yksilötasolla tutkinto-opiskelijoiden ja henkilöstön osalta laskettuna tämä tarkoittaa 878 kiloa henkeä kohden.

Itä-Suomen yliopiston strategian 2021–2030 toimenpideohjelman tavoitteisiin kuuluu hiilineutraalius vuoden 2025 loppuun mennessä.

– Itä-Suomen yliopiston pyrkimys on kunnianhimoinen, mutta realistinen. Taustatyö on erittäin huolellisesti toteutettu. Sensitiivisin toimenpidekokonaisuus liittyy matkustamiseen. Lentomatkustamisen päästöjen reipas pudottaminen edellyttää vaihtoehtoisten matkaketjujen sujuvuutta. Matkanjärjestäjätaholla on tässä keskeinen rooli, summaa työryhmätyössä mukana ollut apulaisprofessori Arto O. Salonen.

Arvio vuoden 2019 hiilijalanjäljestä toimii lähtötasona kohti hiilineutraaliustavoitetta. Yliopiston toiminnassa on jo aiemmin tehty monia hiilineutraaliutta edistäviä ratkaisuja. Hiilipäästöjä on myös kompensoitu esimerkiksi kiinteistön osalta noin 4 600 tonnia ja yliopistopalveluiden lentoja kompensointiin noin 300 tonnia vuonna 2019. Arvioiden perusteella työryhmissä ideoitiin toimenpide-ehdotuksia, joiden pyrkimyksenä on edistää tavoitteen toteutumista.

Seuraavaksi kokonaispäästöjen laskemisen aikana kerätyistä huomioista valmistellaan yliopistolla konkreettisia toimenpiteitä hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Selvitystyö ja toimenpiteet ovat osa yliopiston kestävyyden ja vastuullisuuden ohjelmaa.

Lue tarkemmin Itä-Suomen yliopiston hiilineutraaliustavoitteesta ja keinoista sen saavuttamiseksi:

https://www.uef.fi/fi/artikkeli/viiden-vuoden-matka-hiilineutraaliuteen