Browse Category by Suomen Rehtorit ry
Kannanotot, Suomen Rehtorit ry

Suomen Rehtorit ry:n kannanotto: Suomen on aika herätä Pisa-unesta!

teacher_silhoette_by_desk_blackboard_blank

Suomen Rehtorit ry on huolissaan itsenäisyyspäivänä 6.12.2016 julkaistuista PISA-tulosten suunnasta. Kouluissa tarvitaan selvästi enemmän aikaa pedagogiselle johtamiselle ja oppilaitosten työn kehittämiseen!

Koulutuksen ja oppimistulosten korkean tason säilymistä Suomessa on pidetty erheellisesti itsestäänselvyytenä. Viimeisimpien PISA-tulosten julkaisun pitää lopultakin herättää meidät tästä ruususen unesta, sanoo Suomen Rehtorit ry:n puheenjohtaja Riikka Lindroos. 1970-luvulla toteutetulla suurella peruskoulu-uudistuksella saavutettiin Suomessa kaikkialla ihmetelty taso maana, jossa koulutuksen tasa-arvoisuus oli maailman parasta luokkaa. Erot osaamisessa osaavimpien ja heikoimmin menestyvien välillä eivät olleet juuri missään pienempiä kuin Suomessa. Viimeisimmät PISA-tulokset kertovat kuitenkin korutonta kieltään siitä, että Suomen suunta näyttää pysyvästi lukkiutuneen täysin päinvastaiseen suuntaan. Suomen Rehtorit ry on erityisen huolissaan eriytymiskehityksen kiihtymisestä paitsi maan eri osien välillä myös kaupunkirakenteiden sisällä. Erot oppilaitoksien välillä ovat kansainvälisessä vertailussa vielä siedettäviä, kun taas erot tyttöjen ja poikien välillä ovat yli PISA-keskiarvon.

Nyt tarvitaan aikaa pedagogiselle johtamiselle ja opetuksen kehittämiselle!

Koulujen lukumäärä on laskenut vuodesta toiseen. Oppilaitoksia on viime vuosien aikana sekä lakkautettu että yhdistetty, vaikka oppilasmäärät eivät ole enää juuri laskeneet. Tämän seurauksena oppilaitosten yksikkökoot ovat kasvaneet. Koulu voi tänä päivänä muodostua jopa useasta erillisestä toimipisteestä. Säästöjen takia koulua johtaa silti edelleen käytännössä aina vain yksi rehtori. Lisääntyneen hallinnollisen työkuorman sekä lyhytkestoisten kehittämishankkeiden työllistämissä kouluissa huokaillaan, mistä aika oppilaitoksen ja opetuksen kehittämiseen löytyy. Vielä enemmän mieliä askarruttaa, miten johtaja ennättää tähän kaikkeen työhön enää keskittyä. PISA-tulosten valossa maamme kouluissa on käynnistettävä systemaattinen ja hyvin johdettu pedagoginen kehittämistyö, jolla tutkimuksista toiseen laskusuunnassa olleiden tulosten suunta saataisiin käännettyä, vaatii Lindroos.

Oppilaitosjohtamisen ammatti on muuttunut, mutta työn reunaehdot eivät!

Rehtorin ammattia kuvaa työn moninaisuus. Rehtoreiden työmäärä on kasvanut ja toimenkuva laajentunut. Myös koulun toimintaympäristö muuttuu koko ajan ja asettaa alati uusia haasteita. Kaiken muutoksen keskellä kouluissa pitäisi olla aikaa uudenlaisten oppimisympäristöjen ja oppimistilanteiden pedagogiseen kehittämiseen. Vain laadukas pedagoginen johtaminen ja systemaattinen kehittämistyö takaavat oppilaitoksen kehittymisen. Valitettavasti tähän ei useissa kouluissa jää rehtorilla ja opettajilla yhdessä riittävästi aikaa. Pedagogisen henkilökunnan kallisarvoista työaikaa kuluu tämän sijasta yhä enemmän hallinnollisiin töihin, oppilashuollollisiin asioihin sekä mitä moninaisimpiin kirjauksiin sähköisissä ympäristöissä.

Miten saamme kielteisen kehityksen katkaistua?

Oppilaiden halu ja motivaatio oppimiseen sekä viihtyminen kouluissa luovat pohjan hyvälle oppimiselle. Koulun ja oppimisen arvostamisen kulttuurin merkityksen voi ymmärtää valitettavan usein vasta sitten, kun se on menetetty. Kun oppilaiden erilaisen tuen tarve on kasvanut ja erityisopetuksen määrää on samaan aikaan leikattu, herättää PISA-tulokset aiheellisen huolen, jääkö opettajalla enää aikaa tavallisille oppilaille ja tuetaanko riittävästi eri tavoin lahjakkaita oppilaita? Erilaisia oppijoita tukevat opettamisesta oppimiseen -asenne, oppilaiden aktiivisuuden lisääminen, yritteliäisyyden kannustaminen ja yhdessä tekeminen. Millä tavoin voimme katkaista alavireisen kehityksen ja muuttaa sen onnistumisen ja tulosten parantamisen kierteeksi, kysyy Lindroos.

Leikkausten sijaan tarvitsemme kehittämistä ja panostuksia!

Maassamme on jouduttu liikaa koettelemaan koulutuksen iskunkestävyyttä. Ryhmäkokojen kasvattaminen, oppilaitosten huono kunto, kehnot oppimateriaalit, opettajien täydennyskoulutuksen leikkaukset, inkluusion käyttäminen säästökeinona ja kasvava työn kuormittavuus ovat esimerkkejä liian monen rehtorin päivittäisistä haasteista. On aika havahtua, ettei kansainvälisessä vertailussa pärjätä enää samoin eväin kuin ennen. Leikkauksien sijaan tarvitsemme kehittämistekoja ja panostuksia tulevaisuuteen. Kouluille on annettava aikaa ja voimavaroja kehittää opetusta ja oppimisympäristöjä sekä luoda oppimisen iloa ja hyvinvointia kouluissa kaikille oppilaille!