Browse Category by Kannanotot
Kannanotot, Kotitalousopettajien liitto

Kotitalousopettajien liitto: Kotitalouden opetus palautettava ammatilliseen koulutukseen

 

kirja

Eduskunnan kotitalouden tukirengas:

Ammatillinen koulutus uudistetaan kokonaisuudessaan. Kotitalous ei näy nyt, eikä ehdotetun uudistuksen jälkeen tutkintonimikkeissä tai ammattitaitovaatimuksissa. Kotitaloudellista jatkuvuutta perusopetuksesta ammatilliseen opetukseen ei ole. Kuitenkin yhä useampi kotitalous tarvitsee apua arjen hallintaan. Kotitalouksien tarvitsemat kotitalouspalvelut ovat oma erityinen osaamisalueensa.

Monella ammatillisella opiskelijalla on puutteita arjen hallinnassa, rahan käytössä ja kuluttajana toimimisessa, mikä on vahva signaali kotitalousopetuksen tarpeellisuudesta myös perusopetuksen jälkeen. Arjen hallinnan taidot ovat tarpeen osana ammatillisten opintojen yhteisiä aineita. Kotitalousopetus tarjoaa eväitä arjen ja elämän hallintaan. Kotitalouden hallinnan ammattilaiset puolestaan tarjoavat kotitalous- ja kuluttajapalveluita niille kotitalouksille, joiden arki ei suju ilman apua.

Meneillään olevan ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on uudistaa ammatillinen koulutus niin, että se pystyy paremmin ja ketterämmin vastaamaan taloudessa, työelämässä ja yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin sekä tulevaisuuden osaamistarpeisiin.

Kotitalousopetus poistui ammatillisesta koulutuksesta 2015, siitä huolimatta, että digitalisaation myötä kotien arki on muuttunut aiempaa monimutkaisemmaksi. Kotitalouden toiminta on muuttunut oleellisesti työelämän muutosten takia. Työajat ja tulot ovat yhä epäsäännöllisempiä. Kodeissa tarvitaan osaamista ruoan valintaan, valmistukseen, asumiseen ja asunnon puhtaudesta huolehtimiseen sekä kestävään kulutukseen ja talouden hoitoon. Nämä taidot ovat keskeisiä hyvinvoinnin kannalta. Perusopetuksen kotitalousopetus on kotikasvatuksen ohessa ainoa tilaisuus hankkia näitä taitoja.

Yhä useampi kotitalous tarvitsee apua arjen hallintaan. Kotitalouspalvelut ovat oma erityinen osaamisalueensa. Ammattimaiseen toimintaan perheissä eivät riitä pelkät ruoanvalmistustaidot, joita hankitaan ruokapalveluihin tähtäävissä koulutuksissa. Siihen eivät riitä toimitilahuollon taidot, joita saavutetaan puhdistuspalveluiden tutkinnoissa. Siihen eivät myöskään riitä kuluttajataidot, joita opitaan liiketalouden opinnoissa. Sosiaali- ja terveysalan koulutuskaan ei kata kotitalouksien palveluun tarvittavaa osaamista. Kotitalousala on monitieteinen osaamisalue, joka sisältää asiakkaan neuvontaa ja ohjausta. Siihen tarvitaan ammatillista otetta.

Kotitalousala itsessään on tällä hetkellä muutosvaiheessa, älykodit ja alustatalous muuttavat kotien toimintaympäristöä. Kotitalouden ammattilaisten kysyntä kasvaa kotouttamisessa sekä ns. heikkojen kuluttajien tarvitessa kotitalous- ja kuluttaja-alan palveluita. Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi kotitalousalan moniammattilaisia ohjaamaan ja neuvomaan kansalaisia sekä tuottamaan palveluita perheille.

Kotitalouden ammatillista osaamista tulee kehittää ja tuottaa ajanmukainen tutkintonimike sekä ammattitaitoisia osaajia vastaamaan haasteisiin. Tämä edellyttää selkeän jatkumon rakentamista perusopetuksen henkilökohtaista osaamista tuottavasta opetuksesta kohti ammatillista osaamista. Mm. sosiaalialaan kuuluvat lähihoitajat tarvitsevat koulutuksessaan kotitaloustieteen ja arjen hallinnan elementtejä. Pienyrittäjyyttä varten tarvitaan oma, jäntevä koulutusohjelma erityisammattitutkintona .

Eduskunnan kotitalouden tukirengas ehdottaa kotitalous- ja kuluttaja-alan tutkintonimikkeiden palauttamista tutkintorakenteeseen ja kotitalouden hallinnan osaamisalueen määrätietoista kehittämistä vastaamaan digitalisoituvan ja globalisoituvan yhteiskunnan tarpeisiin.

Kannanotot, Suomen Rehtorit ry

Suomen Rehtorit ry:n kannanotto: Suomen on aika herätä Pisa-unesta!

teacher_silhoette_by_desk_blackboard_blank

Suomen Rehtorit ry on huolissaan itsenäisyyspäivänä 6.12.2016 julkaistuista PISA-tulosten suunnasta. Kouluissa tarvitaan selvästi enemmän aikaa pedagogiselle johtamiselle ja oppilaitosten työn kehittämiseen!

Koulutuksen ja oppimistulosten korkean tason säilymistä Suomessa on pidetty erheellisesti itsestäänselvyytenä. Viimeisimpien PISA-tulosten julkaisun pitää lopultakin herättää meidät tästä ruususen unesta, sanoo Suomen Rehtorit ry:n puheenjohtaja Riikka Lindroos. 1970-luvulla toteutetulla suurella peruskoulu-uudistuksella saavutettiin Suomessa kaikkialla ihmetelty taso maana, jossa koulutuksen tasa-arvoisuus oli maailman parasta luokkaa. Erot osaamisessa osaavimpien ja heikoimmin menestyvien välillä eivät olleet juuri missään pienempiä kuin Suomessa. Viimeisimmät PISA-tulokset kertovat kuitenkin korutonta kieltään siitä, että Suomen suunta näyttää pysyvästi lukkiutuneen täysin päinvastaiseen suuntaan. Suomen Rehtorit ry on erityisen huolissaan eriytymiskehityksen kiihtymisestä paitsi maan eri osien välillä myös kaupunkirakenteiden sisällä. Erot oppilaitoksien välillä ovat kansainvälisessä vertailussa vielä siedettäviä, kun taas erot tyttöjen ja poikien välillä ovat yli PISA-keskiarvon.

Nyt tarvitaan aikaa pedagogiselle johtamiselle ja opetuksen kehittämiselle!

Koulujen lukumäärä on laskenut vuodesta toiseen. Oppilaitoksia on viime vuosien aikana sekä lakkautettu että yhdistetty, vaikka oppilasmäärät eivät ole enää juuri laskeneet. Tämän seurauksena oppilaitosten yksikkökoot ovat kasvaneet. Koulu voi tänä päivänä muodostua jopa useasta erillisestä toimipisteestä. Säästöjen takia koulua johtaa silti edelleen käytännössä aina vain yksi rehtori. Lisääntyneen hallinnollisen työkuorman sekä lyhytkestoisten kehittämishankkeiden työllistämissä kouluissa huokaillaan, mistä aika oppilaitoksen ja opetuksen kehittämiseen löytyy. Vielä enemmän mieliä askarruttaa, miten johtaja ennättää tähän kaikkeen työhön enää keskittyä. PISA-tulosten valossa maamme kouluissa on käynnistettävä systemaattinen ja hyvin johdettu pedagoginen kehittämistyö, jolla tutkimuksista toiseen laskusuunnassa olleiden tulosten suunta saataisiin käännettyä, vaatii Lindroos.

Oppilaitosjohtamisen ammatti on muuttunut, mutta työn reunaehdot eivät!

Rehtorin ammattia kuvaa työn moninaisuus. Rehtoreiden työmäärä on kasvanut ja toimenkuva laajentunut. Myös koulun toimintaympäristö muuttuu koko ajan ja asettaa alati uusia haasteita. Kaiken muutoksen keskellä kouluissa pitäisi olla aikaa uudenlaisten oppimisympäristöjen ja oppimistilanteiden pedagogiseen kehittämiseen. Vain laadukas pedagoginen johtaminen ja systemaattinen kehittämistyö takaavat oppilaitoksen kehittymisen. Valitettavasti tähän ei useissa kouluissa jää rehtorilla ja opettajilla yhdessä riittävästi aikaa. Pedagogisen henkilökunnan kallisarvoista työaikaa kuluu tämän sijasta yhä enemmän hallinnollisiin töihin, oppilashuollollisiin asioihin sekä mitä moninaisimpiin kirjauksiin sähköisissä ympäristöissä.

Miten saamme kielteisen kehityksen katkaistua?

Oppilaiden halu ja motivaatio oppimiseen sekä viihtyminen kouluissa luovat pohjan hyvälle oppimiselle. Koulun ja oppimisen arvostamisen kulttuurin merkityksen voi ymmärtää valitettavan usein vasta sitten, kun se on menetetty. Kun oppilaiden erilaisen tuen tarve on kasvanut ja erityisopetuksen määrää on samaan aikaan leikattu, herättää PISA-tulokset aiheellisen huolen, jääkö opettajalla enää aikaa tavallisille oppilaille ja tuetaanko riittävästi eri tavoin lahjakkaita oppilaita? Erilaisia oppijoita tukevat opettamisesta oppimiseen -asenne, oppilaiden aktiivisuuden lisääminen, yritteliäisyyden kannustaminen ja yhdessä tekeminen. Millä tavoin voimme katkaista alavireisen kehityksen ja muuttaa sen onnistumisen ja tulosten parantamisen kierteeksi, kysyy Lindroos.

Leikkausten sijaan tarvitsemme kehittämistä ja panostuksia!

Maassamme on jouduttu liikaa koettelemaan koulutuksen iskunkestävyyttä. Ryhmäkokojen kasvattaminen, oppilaitosten huono kunto, kehnot oppimateriaalit, opettajien täydennyskoulutuksen leikkaukset, inkluusion käyttäminen säästökeinona ja kasvava työn kuormittavuus ovat esimerkkejä liian monen rehtorin päivittäisistä haasteista. On aika havahtua, ettei kansainvälisessä vertailussa pärjätä enää samoin eväin kuin ennen. Leikkauksien sijaan tarvitsemme kehittämistekoja ja panostuksia tulevaisuuteen. Kouluille on annettava aikaa ja voimavaroja kehittää opetusta ja oppimisympäristöjä sekä luoda oppimisen iloa ja hyvinvointia kouluissa kaikille oppilaille!

Kannanotot

OAJ:n Luukkainen: Ammattijärjestöjen tultava ulos kuorestaan

25513_381324713788_1632286_n

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen

Ammattijärjestöt perustavat toimintaansa liikaa nykytilanteen suojeluun, toteaa OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. Sen seurauksena perinteinen ammattijärjestöjen tehtävä uhkaa hukkua.

– Ammattijärjestöt sekä parantavat ihmisten elinoloja että vahvistavat yhteiskuntarauhaa. Noissa periaatteissa ja tavoitteissa ei ole mitään hävettävää. Ne vain korostuvat tänä ”haukkojen aikana”, jolloin osa työnantajista ja poliitikoista haluaa nähdä työntekijät vain ongelmina ja ammattijärjestöt muutoksen esteinä, Luukkainen sanoo.
Hänen mukaansa viime vuodet ovat selkeästi osoittaneet, että nimenomaan työmarkkinajärjestöt ovat pystyneet tasapainoisesti ja vastuullisesti tekemään päätöksiä ja viemään yhteiskuntaa eteenpäin.

– Järjestöjen voima on siinä, että yli 2 miljoonaa palkansaajaa on sitoutunut niiden työhön. Kymmenettuhannet aktiivit tekevät työtä sen eteen, että ammattijärjestöjen tavoitteet toteutuvat arjessa. Liian usein unohtuu, että nimenomaan palkansaajat ovat tämän liikkeen todellisia päätöksentekijöitä ja toimijoita.

Ammattijärjestötyö muuttuu myös koko ajan vuorovaikutteisemmaksi. Siinä järjestöillä on Luukkaisen mukaan tärkeä kehittämisen paikka.

– Minkään organisaation toiminta ei näinä aikoina voi perustua yksipuoliseen saneluun. Järjestö- ja toimintarakenteita on kehitettävä kuuntelemalla, kunnioittamalla ja rakentamalla. Sen sijaan, että sitä työtä murennetaan, sitä on vahvistettava ja toimijoiden keskinäistä kunnioitusta lisättävä. Ammattijärjestöt tekevät erittäin arvokasta työtä koko yhteiskunnan hyväksi.

Puhtaasti vain oman taustaryhmän suojeluun perustuva edunvalvonnan periaate on kuitenkin Luukkaisen mukaan nostanut nokkaansa esimerkiksi ns. Suomen mallista keskusteltaessa. Tällainen ajattelu ei edusta ammattiyhdistysliikkeen solidaarista perinnettä.

Ammattijärjestöjen on osattava ennakoivasti lukea työn muuttumista ja uudistuvia talous- ja palvelurakenteita.

– Esimerkiksi maakuntahallinnon synty ja kuntarakenteen tiivistyminen kokoavat työnantajia yhteen. Siksi on välttämätöntä muovata myös työntekijöiden edunvalvonnan rakenteita suuremmiksi, vahvemmiksi ja paremmin resursoiduiksi kokonaisuuksiksi.

Opettajan työn ydin säilyy

– Koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalalla jo toimintakentän raju muutos edellyttää edunvalvonnan uudelleenarviointia. Esimerkiksi sähköiset tietoverkot ja digitalisaatio muuttavat työn sisältöjä ratkaisevasti. Oppilaiden ja opiskelijoiden opintopolut eriytyvät, ja työelämä edellyttää uudenlaista osaamista, johon opiskelun pitäisi valmentaa.

Luukkainen korostaa, että opettajan työn ydintä ei kuitenkaan saa hukata.

– Ytimenä on yhä oppimisen, osaamisen ja elämänhallinnan edistäminen, vaikka työn tekemistapa voi muuttua ja työtä tehdään myös eri paikoissa kuin aiemmin. Opettajat työskentelevät yhä enemmän yhdessä, ja oppimista tapahtuu myös muualla kuin perinteisissä oppilaitoksissa ja luokkatiloissa. Oppilaitokset muuttuvat monialaisiksi kampuksiksi ja oppimiskeskittymiksi. Työn tekemisen muodot, paikka ja aika muuttuvat kaikilla ammattialoilla. Siksikin ammattijärjestötoiminnan on muututtava, Luukkainen tähdentää.

Olli Luukkainen puhui OAJ:n syysvaltuuston avaustilaisuudessa Helsingissä. Kolmipäiväisen kokouksen asialistalla on mm. esitys 150-jäsenisen valtuuston koon pienentämiseksi. Valtuusto on 121 000-jäsenisen OAJ:n ylin päättävä elin.       

Kannanotot, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

OAJ pysyy kannassaan: Kunta-ala vielä auki

Olli Luukainen kuvaaja Leena Louhivaara

Neuvottelujärjestö JUKO:n ja OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen Kuvaaja: Leena Louhivaara, OAJ

Neuvottelujärjestö JUKO:n ja OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kertoo, että kunta-alan pääsopijajärjestöt ovat yhä halukkaita neuvottelemaan keinoista, joilla vuodelle 2017 kohdistuvat, kiky-sopimuksesta aiheutuvat lisäleikkaukset voitaisiin torjua. Luukkaisen mielestä nyt seuraavaksi katsotaan, että valtio talousarvioesityksellään toteuttaa täysimääräisesti kilpailukykysopimusta, kun se kohdistaa kuntien rahoitukseen lisäleikkauksia.

Järjestöt ovat vaatineet, että budjettiesityksen yhteisvaikutus kuntatalouteen asettuu neutraaliksi.

–      On vaikea nähdä, että meillä olisi edellytyksiä allekirjoittaa kilpailukykysopimusta ensi maanantaina, ellei näin ole. Jos pääsopijajärjestöjen nimet puuttuvat, nykyisten virka- ja työehtösopimusten voimassaolo päättyy 31.1.2017.

–      Uskon kuitenkin, että vielä on löydettävissä ratkaisu, joka on kunta-alalle kohtuullinen. Eläkemaksujen kautta asian hoitaminen olisi ongelmallista, sillä se murentaisi eläkemaksupohjaa, Luukkainen toteaa.

Ammatillisen koulutuksen leikkaus pettymys

–      OAJ on pettynyt siihen, ettei hallitus perunut tai edes lykännyt ammattikoulutukseen kohdistuvia 190 miljoonan euron jättileikkauksia. On ristiriitaista, että samanaikaisesti kun hallitus pyrkii edistämään työllisyyttä, se aiheuttaa itse tuhansien opettajien työttömyyden ja siten työttömyysturvamenojen kasvun jopa 25 miljoonalla eurolla.

OAJ kiittää sitä, etteivät varhaiskasvatuksen maksut nouse. Seuraavana askelena tulee olla maksuton osapäiväinen varhaiskasvatus yli kaikille 3-vuotiaille lapsille.

Kannanotot, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

OAJ supistaisi ammatillista ja aineenopettajakoulutusta

1555266_10152561523688789_4718019298916928875_n

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen supistaisi tuntuvasti ammatilliseksi opettajaksi pätevöittävän koulutuksen määrää jo ensi vuodesta lähtien. Luukkainen karsisi nykyiset yli 1 600 koulutuspaikkaa 1 100 koulutuspaikkaan kolmena vuotena peräkkäin, minkä jälkeen tarvetta voitaisiin tarkastella uudelleen.

Opettajien peruskoulutuksesta vapautuvat resurssit Luukkainen haluaa ohjata ensisijaisesti ammattikorkeakoulujen opettajankoulutusyksiköiden toteuttamaan ammatillisten opettajien muuntokoulutukseen, erikoistumiskoulutuksiin ja muuhun ammatillisten opettajien täydennyskoulutukseen.

Opettajankoulutuksen pitää vastata ammatillisen koulutuksen reformin vaatimuksiin ja kaikkien ammatillisten opettajien muuttuneeseen työtilanteeseen ja työnkuviin.

Ammatillista opettajankoulutusta pitäisi myös suunnata uudelleen.  –  Opettajankoulutukseen pääsyssä etusija tulisi antaa niille hakijoille, jotka jo toimivat opettajina, mutta joilta puuttuvat pedagogiset opinnot. Ammatillisista opettajista noin kolmella neljästä on kelpoisuus tehtäväänsä ja kelpoisten osuutta pitää pystyä nostamaan, Luukkainen toteaa.

Luukkainen vähentäisi myös yliopistojen aineenopettajakoulutusta. – Aloituspaikkoja pitäisi karsia sadoilla vuosittain, erityisesti humanistisilta aloilta, joilta on vaikein työllistyä. Esimerkiksi heinäkuussa aineenopettajista oli työttöminä 12,5 prosenttia.

–   – Osa opettajankoulutuksen saaneista toki pyrkii ja pääsee muille aloille tai on jo työssä yrityksissä ja hankkii lisäosaamista erityisesti ammatillisesta opettajankoulutuksesta muihin kuin opettajan tehtäviin, sillä myös yritykset arvostavat tasokkaan suomalaisen opettajankoulutuksen tuomia työelämävalmiuksia, Luukkainen toteaa.

Ammatillisen koulutuksen leikkaus huolestuttaa

Hallitus aikoo leikata ammatillista koulutusta 190 miljoonalla eurolla. OAJ erittäin huolissaan myös leikkauksen työllisyysvaikutuksista.

– Jos koko leikkaus tehtäisiin henkilöstömenoista, vaarassa olisi jopa 3 800 oppilaitosten työpaikkaa. Myös ammattikorkeakoulutuksessa on tehty ja tehdään henkilöstöresursseihin kohdistuvia leikkauksia. Henkilöstömenot ovat oppilaitosten suurin menoerä, joten henkilöstövaikutukset ovat väistämättömiä. Aikuiskoulutuksessa opettajien työttömyysaste on jo yli 20 prosenttia. Leikkausta pitääkin lykätä ja kohtuullistaa.

Luukkainen huomauttaa, että koulujen ja oppilaitosten yhdistäminen ja yksikkökoon kasvaminen sekä ainevalikoiman supistuminen vähentävät opettajien työpaikkoja myös yleissivistävässä koulutuksessa.

Olli Luukkainen puhui tänään Vapaan sivistystyön päivillä Kuopiossa.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Kannanotot

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry: Ammattikorkeakoulut vastustavat lisäsäästöjä

arene_netti_logo_38_7

Arene esittää kantanaan, että ammattikorkeakoulutoiminnan rahoitus on turvattava julkisen talouden suunnitelmassa vuosina 2017- 2019. Suomen hallituksen aiemmista kehyspäätöksistä poiketen valtiovarainministeriö esittää jälleen koulutuksen rahoituksen leikkaamista 12.8. 2016 julkistetussa talousarviossa kilpailukykysopimukseen perustuen.

Arenen näkemyksen mukaan kyseessä on ylimääräinen säästö ja periaatteellisena asiana merkittävä asia ammattikorkeakouluille. Ammattikorkeakoulut ovat sopeuttaneet toimintaansa merkittävästi viime vuosien aikana. Ne ovat valmiita tehostamaan toimintaansa edelleen. Valtion toimilta korkeakoulut odottavat johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Merkille pantavaa on, että viime vuosina ammattikorkeakoulujen kehittäminen ja uudistaminen on toteutettu voimakkaasti alenevassa rahoitustilanteessa. Aiemmilla ja nykyisen hallitusohjelman päätöksillä valtion rahoituksen leikkaukset merkitsevät ammattikorkeakoulujen perusrahoitukseen noin 30 % leikkausta, vuosina 2011 – 2019.

Arenen vahva kanta on, että loppuhallituskaudelle ei tule enää tehdä leikkauksia koulutukseen ja TKI- toimintaan. Suomi tarvitsee uutta osaamista ja TKI- toimintaan perustuvaa kasvua.
Arene tukee Suomen korkeakoulujärjestelmän kehittämisestä ja uudistamista alueellisesti kattavana, profiloituneena kokonaisuutena ja on esittänyt RAKE- projektissaan rohkean vision maailman parhaasta korkeakoululaitoksesta www.arene.fi/fi/ammattikorkeakoulut/vaikuttavuus/rakeselvitys. Visiossa tunnistetaan ammattikorkeakoulujen vahvuudet, koulutuksen tehokkuus, vetovoima, tutkintojen työllistävyys sekä aluekehitystä uudistava ja tukeva tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatiotoiminta.

Arenen kannanotto (pdf)