Browse Category by Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos

Luokkakoolla ei ole selvää yhteyttä oppilaiden osaamiseen

pexels-photo-30200-large

Perusopetuksen luokkakoko kuumentaa mieliä. Liian suuri luokka nähdään syynä oppimistulosten laskuun jota luokkakoon pienentäminen parantaisi ja samalla oppilaat sitoutuisivat vahvemmin koulutyöhön. Tutkimusten perusteella luokkakoko ei kuitenkaan ole yhteydessä oppilaiden osaamiseen tai heidän oppimiseen ja kouluun liittyviin asenteisiinsa.

Tutkimustuloksia esitellään Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisusarjan teoksessa Luokkakoko. Teos on tähän mennessä kattavin suomenkielinen kooste luokkakokoa käsittelevästä tutkimuksesta.

Kansainvälisesti luokkakoko on yksi tutkituimmista kasvatustieteen kysymyksistä. Kirjan kirjoittajat Sirkku Kupiainen ja Ninja Hienonen Helsingin yliopistosta käyvät läpi joukon kansainvälisiä tutkimuksia. Tulokset luokkakoon vaikutuksista ovat tämän analyysin perusteella ristiriitaisia.

– Silloin kun luokkakoon vaikutus on tutkimuksissa löytynyt, se on usein jäänyt heikommaksi kuin jollakin muulla – yleensä edullisemmalla – tavalla toteutetun opetuskokeilun, kertoo Kupiainen.

Luokkakoko Suomessa OECD-maiden keskiarvoa pienempi

Suomen tilannetta tarkastellaan kirjassa Helsingin yliopistossa toimivan Koulutuksen arviointikeskuksen vuonna 2012 keräämän valtakunnallisen rehtorikyselyaineiston sekä kolmannella, kuudennella ja yhdeksännellä luokalla toteutettujen arviointitutkimusten perusteella.

Suomalainen perusopetuksen luokkakoko on OECD-maiden keskiarvoa pienempi. Lukuvuonna 2011–2012 keskimääräinen luokkakoko alaluokilla oli 19 oppilasta (OECD 21) ja yläluokilla 20 oppilasta (OECD 24). Suuria luokkia on Suomessa melko vähän, yli 30 oppilaan luokkien osuus kaikista peruskoulun luokista vuonna 2008 oli 2,4 prosenttia ja vuonna 2013 vain 0,8 prosenttia – tähän on luultavasti vaikuttanut myös samaan aikaan valtion kunnille suuntaama erityisavustus luokkakokojen pienentämiseen.

Luokkakoolla ei yhteyttä osaamiseen tai asenteisiin

Oppilaiden osaamista tutkittiin laaja-alaisilla, oppiaineiden rajat ylittävillä tehtävillä. Kaikissa tehtäväryhmissä ja kaikilla luokka-asteilla, kolmannella, kuudennella ja yhdeksännellä luokalla, tulos oli sama: Syy oppilaiden osaamiseen tai osaamattomuuteen ei löytynyt luokan oppilaiden määrästä. Osaaminen oli kuitenkin usein parempaa kaikkein suurimmissa luokissa, jotka ovat oppilasvalikoinnin seurauksena usein esimerkiksi musiikkiluokkia tai valinnaisen kielen opiskelijoiden luokkia.

Oppilaiden asenteista tutkittiin suoraan koulutyöhön liittyviä asenteita sekä oppilaan näkemyksiä opettajistaan ja luokkatovereistaan. Nämä olivat riippumattomia luokkakoosta kaikilla luokka-asteilla lukuun ottamatta pienimpiä, alle viidentoista oppilaan luokkia. Näissä luokissa on yleensä useampia tukea saavia oppilaita, joilla on jonkin verran enemmän koulutyötä haittaavia asenteita kuin muun kokoisissa luokissa opiskelevilla oppilailla.

Tutkimuksessa selvitettiin myös tukea saavien oppilaiden osuutta ja määrää erikokoisissa luokissa. Valtaosassa yleisopetuksen luokkia oli ainakin yksi tehostettua tai erityistä tukea saava oppilas, alaluokilla hieman useammin kuin yläluokilla (80 % vs. 65 %). Yhdeksänsillä luokilla tehostetun ja erityisen tuen yhteyttä luokkakokoon tarkasteltiin myös oppilastasolla. Tehostettua tai erityistä tukea saavia oppilaita opiskeli kaikenkokoisissa luokissa. Tehostettua tukea saavista oppilaista kuitenkin suurin osa opiskeli alle 20 oppilaan luokissa ja erityistä tukea saavista oppilaista puolet alle 16 oppilaan luokissa.

Kirjoittajat toteavat, että kysymys oppimisen kannalta ihanteellisesta luokkakoosta ei ratkea tämänkään tutkimuksen perusteella. Koulut käyttävät jo nyt erikokoisia luokkia, erilaisia ryhmittelyjä ja esimerkiksi koulunkäyntiavustajia joustavasti järjestääkseen jokaiselle oppilaalle mahdollisimman hyvät oppimisen edellytykset käytettävissä olevien resurssien rajoissa. Mikäli luokkakoolle säädettäisiin yläraja, se ei kirjoittajien mukaan saisi viedä resursseja koulujen omaan harkintaan perustuvalta luokkakoon sääntelyltä.

– Tiukasti määritelty luokkakoon maksimi tarkoittaisi, että yksikin tämän rajan ylittävä oppilas johtaisi uuden rinnakkaisluokan perustamiseen, mihin tarvitaan sekä lisää tilaa että uusi opettaja. Jos jotain halutaan säädellä, se voisi olla opettajien määrä suhteutettuna oppilaiden määrään koulussa, Kupiainen ja Hienonen toteavat.

Teoksen tiedot:

Sirkku Kupiainen & Ninja Hienonen: Luokkakoko. Teos on julkaistu Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa numerolla 72. Jyväskylä 2016.

Teoksen tilaus:

http://shop.kasvatus.net