Browse Author by kerttuvali
Lukiokoulutus

Tampereen kaupunki selvittää lukioverkkoa

Elinvoima- ja osaamislautakunta käsittelee Tampereen kaupungin lukioverkkoselvitystä kokouksessaan 11.12.2019. Selvityksen mukaan kaupungin lukiot tarvitsevat pian lisätilaa, sillä lukio-opiskelijoiden määrä kasvaa nopeasti lähivuosina.

– Lukioverkkoselvityksessä arvioidaan väestöennusteen ja koulutukseen hakeutumistietojen perusteella, että Tampereen kaupungin lukioiden nykyiset tilat riittävät 2020-luvun puoliväliin. Nuorisoikäluokat eivät olennaisesti laske tämänkään jälkeen, vaan säilyvät jokseenkin saman suuruisina aina 2030-luvun puoliväliin, toteaa lukiokoulutuksen johtaja Jorma Suonio.

Muut Tampereen tai kaupunkiseudun lukiokoulutuksenjärjestäjät eivät ole olennaisesti lisäämässä opiskelijapaikkojaan.

Elinvoima- ja osaamislautakunnalle esitetään 11.12.2019, että lukiokoulutuksen palveluverkkoselvitys hyväksytään jatkovalmistelun pohjaksi. Selvityksessä tarkastellaan Tampereen kaupungin lukioiden nykyisten tilojen käytön lisäämistä ja kolmea ratkaisukeinoa, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toteutettavissa samanaikaisesti.

Ratkaisukeinoja selvityksessä ovat Hatanpään lukion toiminnan siirtäminen keskustaan, Tampereen teknillisen lukion kasvattaminen nykyisessä kiinteistössä tai Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella sekä lukiopaikkojen lisääminen nykyisessä verkossa tilankäyttöä tehostamalla.

Hatanpään lukion siirtäminen peruskorjattavaan Pyynikintie 2:n kiinteistöön ja lukiokoulutuksen järjestäminen Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella edellyttävät, että niistä tehdään myöhemmin päätös erikseen.

Hatanpään lukion toiminnan siirtäminen keskustaan

Hatanpään lukion nykyisestä kiinteistöstä eli Rantaperkiön koulukiinteistöstä luovuttaisiin, ja Hatanpään lukion toiminta siirrettäisiin vuodesta 2023 alkaen kokonaan Pyynikintiellä peruskorjattavaan kiinteistöön (Pyynikintie 2). Nykyisin Hatanpään lukion käytössä oleva Rantaperkiön kiinteistö soveltuisi selvityksen mukaan hyvin perusopetuksen käyttöön. Pyynikintie 2:n peruskorjauskustannuksiksi koulukäyttöön (perusopetus ja lukio) on arvioitu noin 20 miljoonaa euroa.

Ratkaisu mahdollistaisi Tampereen kaupungin lukio-opiskelijoiden määrän kasvattamisen asteittain noin 400 opiskelijalla. Hatanpään lukiolla on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä musiikin ja musiikkiteatterin erityistehtävä.

– Siirto mahdollistaisi hyvät yhteistyömahdollisuudet läheisten Pirkanmaan musiikkiopiston, Tampereen konservatorion, Tampereen lyseon lukion, Tampereen yhteiskoulun lukion ja Vivi Lönnin koulun musiikkipainotuksen kanssa, toteaa elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen apulaispormestari Jaakko Stenhäll.

Tampereen teknillisen lukion kasvattaminen

Tampereen teknillisen lukion tiloja on mahdollista laajentaa nykyisessä kiinteistössä Tredun Hepolammintien kampuksella. Teknillisen lukion opiskelijamäärää voitaisiin kasvattaa Hepolamminkadulla noin 180 opiskelijalla tilankäyttöä tiivistämällä. Mikäli Tredun hallinto siirtyisi rakennuksesta ja vapautuvat tilat muutettaisiin opetustiloiksi, opiskelijamäärä kasvaisi tästä vielä 100:lla.

Jos Tampereen teknillinen lukio siirtyisi Tampereen yliopiston Hervannan kampukselle, opiskelijamäärän kasvattaminen riippuu vuokratilojen saatavuudesta. Tämän hetkisen tiedon mukaan Hervannan kampukselta vapautuisi riittävä määrä tilaa lukion käyttöön aikaisintaan vuonna 2023. Siirron tavoitteena voisi olla opiskelijamäärän kasvattaminen 560–600 opiskelijaan, mikä tarkoittaisi noin 100–200 opiskelijan lisäystä nykyisten tilojen enimmäisopiskelijamäärään verrattuna.

Tämä vaihtoehto saattaisi vähentää lukion ja Tredun nykyistä kiinteää yhteistyötä, toisaalta se mahdollistaisi lukion yhteistyön lisäämisen Tampereen yliopiston kanssa.

Lukiopaikkoja lisätään tilankäyttöä tehostamalla

Yhtenä ratkaisukeinona opiskelijapaikkoja on lisätty kaupungin lukioissa maltillisesti jo keväästä 2017 alkaen, ja tätä jatketaan edelleen. Tilankäyttöä tehostamalla opiskelijapaikkoja on mahdollista saada jonkin verran etenkin Tampereen teknilliseen lukioon ja Tammerkosken lukioon Sampolan kiinteistössä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö

LUMA2020 – Valtakunnallinen matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opetuksen kehittämisohjelma vuosille 2019–2020

Opetus-ja kulttuuriministeriön rahoittama ja LUMA-keskus Suomen, 11 korkeakoulun verkoston, toteuttama kehittämisohjelma LUMA2020 alkoi lokakuussa 2019. Mukaan ohjelmaan valittiin 160 oppimisyhteisöä, johon kuuluu päiväkoteja, peruskouluja, lukioita, ammattioppilaitoksia ja harrastekouluja.

Tavoitteena on kehittää lasten ja nuorten kouluopetusta sekä nuorten ja perheiden vapaa-ajan tiede- ja teknologiaharrastuksia. Ohjelma toimii myös jatkuvan oppimisen ohjelmana kaikille mukana oleville opettajille ja kasvattajille varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. LUMA2020-ohjelmaa ohjaa opetus- ja kulttuuriministeriön asettama ohjausryhmä, johon kuuluu opetusneuvosten lisäksi eri yliopistojen professoreja.

Ohjelmassa hyödynnetään ja levitetään LUMA-keskus Suomen aikaisempien kehittämisohjelmien materiaaleja ja parhaita käytänteitä (mm. LUMA Suomi, StarT ja LUMATIKKA). Oppimisyhteisöt työskentelevät ohjelmassa neljän teeman alla: Kestävä kehitys (mm. ilmastonmuutos, kiertotalous), Matematiikkaa ympärillämme (mm. taide, talous ja tilastot), Teknologia ympärillämme (mm. liikkuva laite, tekoäly, robotiikka) ja Minun LUMAni (vapaavalintainen teema, joka linkittyy luonnontieteisiin).

Tarkoituksena on tukea opettajien työtä uusien opetussuunnitelmien perusteiden toteuttamisessa. Ohjelma tarjoaa työkaluja mm. projektioppimisen, laaja-alaisen oppimisen ja oppivan yhteisön tueksi.

LUMA2020-ohjelmaan kuuluu kaksi vaihetta: kehittämisvaihe ja levittämisvaihe. Kehittämisvaiheessa oppimisyhteisöt suunnittelevat korkeakoulujen ja elinkeinoelämän tukemana jonkin opetussuunnitelmaansa tukevan opetusmateriaalin tai käytänteen. Levittämisvaiheessa oppimisyhteisöjen tuotoksia jaetaan kaikille Suomen päiväkodeille ja kouluille maksuttomina kansallisina verkkokursseina ja muina virtuaaliaktiviteetteina.

Ohjelmassa toteutetut kehittämistuotokset esitellään yleisölle 16. valtakunnallisilla LUMA-päivillä Aalto-yliopistolla 3.–5.6.2020. Ohjelman juhlaseminaari järjestetään vuoden 2020 loppupuolella.

Ohjelman verkkosivut

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

OAJ Pisa-tuloksista: Oppimistulokset saadaan nousuun lisäämällä opetusta, erityisopetusta ja vahvistamalla opettajamitoitusta

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen Kuvaaja: Jussi Vierimaa

Suomi on edelleen yksi maailman johtavia koulutusmaita, mistä OAJ:n mielestä keskeisin kiitos kuuluu opettajille. Tänään julkaistun Pisa 2018 -tutkimuksen mukaan lukutaito on pysynyt kuta kuinkin vuoden 2015 tasolla, mutta osaaminen uhkaa eriytyä edelleen.

Suomalaisten Pisa-tulokset ovat pysyneet suurin piirtein vuoden 2015 tasolla. Suomalaislasten osaaminen on yhä maailman huippua, mutta suunta on edelleen laskeva eikä selvää käännettä parempaan ole nähtävissä. Pisa 2018 -tulokset julkaistiin tänään tiistaina.

Suomi jakaa lukutaidossa kuudennen sijan Kanadan kanssa ollen paras Pohjoismaa. Euroopan maista vain Viro kiri ohi. Muut Suomea edellä olevat ovat Aasian erityisalueita tai kaupunkivaltioita, joiden koulumalli on erilainen eikä tuloksia ole mielekästä verrata kokonaisten maiden tuloksiin.

Myös matematiikassa ja luonnontieteissä Suomi on OECD-maiden kärjen tuntumassa.

– Kokonaisuudessaan koulutusjärjestelmän laatu rakennetaan vuosikymmenten aikana. Kiitos tästä kestomenestyksestä kuuluu opettajien hyvälle perustyölle, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo.

Heikosti pärjääviä yhä enemmän

Valtaosin Suomen Pisa-pisteiden laskun selittää se, että aiempaa suurempi osa oppilaista on pudonnut heikon lukutaidon tasolle. Tuloksissa merkille pantavaa on, että erinomaisten lukijoiden osuus on pysynyt samalla tasolla, mutta heikosti pärjäävien osuus on jatkanut kasvuaan. Vuonna 2009 erittäin heikosti lukevia lapsia oli 9.-luokkalaisten ikäluokasta noin 8 prosenttia. Nyt heidän osuutensa on noussut noin 14 prosenttiin. Ikäluokasta yli 8 000 lasta jää ilman esimerkiksi jatko-opintoihin riittävää lukutaitoa.

– Tämä määrä on OAJ:n mielestä ehdottomasti liikaa ja suunnan on muututtava, Luukkainen vaatii.

Pisa 2018 -tutkimuksessa saatiin ensimmäisen kerran tuloksia myös tehostetun ja erityisen tuen oppilaista. Nykyisen oppimisen tuen toimimattomuudesta kertoo se, että edellä mainituista erittäin heikoista lukijoista yli puolet eivät saa tehostettua tai erityistä tukea.

– Oppimisen tuki on epäonnistunut. Lukutaitoa ei siis ole, mutta tukea ei silti saa, huomauttaa OAJ:n kehittämispäällikkö Jaakko Salo.

– Tämä kansainvälinen selvityskin osoittaa, että annettu erityisopetus ei riitä. Oppimisen tuki on kiireellisesti saatava aivan eri tasolle kuin nyt eli lisäresurssia kaivataan sinne kipeästi. Selittelyyn ei ole varaa. Monesti esimerkiksi pienryhmäopetus jää järjestämättä sitä tarvitseville, koska rahaa ei ole. Erityisopetuksesta on huutava pula ja siinä erot kuntien välillä ovat jo huomattavia, Luukkainen korostaa.

Satsaus oppimisen tukeen hyödyttäisi etenkin poikia, jotka menestyvät lukemisessa keskimäärin huomattavasti tyttöjä heikommin. Heikosti pärjänneissä kaksi kolmannesta oppilaista on poikia. Tytöistä joka 15. on heikko lukija, pojista joka viides.

Pisa-tulosten lasku on ollut pitkään tiedossa, mutta valtio on jatkanut leikkauksia

Suomen Pisa-tulokset ovat laskeneet yli kymmenen vuoden ajan. Monia suunnitelmia ja ajatuksia korjausliikkeistä on syntynyt, mutta suunnitelmat ovat jääneet vain paperiksi ja ne toimet, jotka maksavat, on jätetty tekemättä.

Perusopetuksen perusrahoituksessa vaikuttavat yhä tehdyt leikkaukset: Kuntaliiton laskelmien mukaan rahoitus on pienentynyt yli puoli miljardia vuositasolla. Opettajat tekevät kaikkensa, ja työssä uupuminen onkin viime vuosikymmenen aikana yleistynyt. Suomessa on nähtävissä myös merkkejä opettajan ammatin vetovoiman heikkenemisestä.

– Joko nyt viimeinkin herättäisiin ruususen unesta, päästäisiin puheista tekoihin ja perusopetuksen perusrahoituksen nostaminen pohjoismaiselle tasolle otettaisiin parlamentaariseksi tavoitteeksi? Onneksi hallitusohjelmassa on tästä merkkejä. Ihmekonsteja ei tarvita. Olisi olennaista lisätä opetusta, erityisopetusta ja vahvistaa opettajamitoitusta, Luukkainen sanoo.

Esimerkiksi Ruotsi on saanut nostettua omia tuloksiaan satsaamalla perusopetukseen, muun muassa opettajien osaamiseen ja huomattavasti myös palkkoihin.

– Meidän on jatkossa koulutettava nuoret aina vain paremmin. Ikäluokkien pienentyessä mahdollisesti vapautuvat resurssit tulisi suunnata koulutuksen laatuun eikä rahoitusta tule pienentää. Tällä rahalla on mahdollista lisätä opetusta ja oppimisen tukea, Luukkainen jatkaa.

Koulu ei enää tasaa lasten sosioekonomisten taustojen eroja

Pisa 2018 -tulokset vahvistavat jo aiempien tutkimuksien huolestuttavan tuloksen siitä, että koulutus ei enää tasaa Suomessakaan sosioekonomisen taustan vaikutuksia. Suomessa oppilaiden sosioekonomisen taustan yhteys heidän osaamiseensa on perinteisesti ollut vähäisempi kuin OECD-maissa keskimäärin. Tämä on kertonut koulutusjärjestelmämme kyvystä tasoittaa oppilaiden taustoista aiheutuvia eroja.

Viimeisillä Pisa-tutkimuskerroilla Suomi on tällä mittarilla mitattuna romahtanut OECD-maiden keskiarvon tasolle. Nykyisin myös Suomessa oppilaiden tausta ennustaa vahvasti heidän koulumenestystään, mikä on erittäin huolestuttavaa tasa-arvon ja yhteiskunnan vakauden kannalta, sanoo Salo.

– Sosioekonomisen taustan vaikutusta voidaan ehkäistä puuttumalla oppimisen eroihin jo aiemmin, laadukkaalla varhaiskasvatuksella. Tätä samaa yksilöllistä tukea on jatkettava läpi peruskoulun muun muassa turvaamalla erityisopetuksen riittävä määrä, Salo jatkaa.

– Hallituksen on nyt hoidettava maaliin säädökset opettajamitoituksesta. Johtopäätökset ovat valmiina. Nyt on tekojen aika!, Luukkainen tiivistää.

PISA

PISA 2018: Suomi lukutaidossa parhaiden joukossa

OECD:n osaamistuloksia mittaavassa PISA-tutkimuksessa vuoden 2018 pääalueena oli lukutaito. Kolmen vuoden välein julkaistavassa tutkimuksessa suomalaisten 15-vuotiaiden lukutaito oli OECD-maiden kärkeä. Myös matematiikassa suomalaisnuorten osaamistaso on pysynyt samana vuoteen 2015 verrattuna. Luonnontieteiden osaaminen on laskenut.

PISA 2018 -arvioinnissa Suomen 15-vuotiaiden nuorten lukutaito (520 pistekeskiarvo) oli OECD-maiden parhaimmistoa yhdessä Viron (523), Kanadan (520), Irlannin (518) ja Korean (514) kanssa. Kaikista osallistujista Suomen edellä oli Kiinan PSJZ-alue (Peking, Shanghai, Jiangsu ja Zhejiang 555) sekä Singapore (549). Suomen kanssa samassa joukossa olivat myös Kiinan alueet Macao ja Hongkong, joiden osaaminen ei poikennut Suomesta tilastollisesti merkitsevästi.

Vuoden 2015 PISA-arviointiin verrattuna Suomen lukutaitopistemäärän keskiarvo laski 6 pistettä, mutta muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä. Lukutaidon osaaminen on pitkällä aikavälillä laskenut Suomessa, kuten OECD-maissa keskimäärin. Suomen pistemäärän keskiarvo laski 16 pistettä vuoteen 2009 ja 26 pistettä vuoteen 2000 verrattuna.

Matematiikan osaaminen ennallaan, luonnontieteissä heikkenemistä

Suomalaisnuorten matematiikan osaaminen (507 pistekeskiarvo) oli edelleen selvästi OECD-maiden keskiarvoa parempaa. Suomi sijoittui OECD-maiden joukossa sijoille 7-13 ja kaikkien tutkimukseen osallistuneiden maiden ja alueiden joukossa sijoille 12-18.

Matematiikan osaamisen terävimpään kärkeen sijoittui seitsemän Aasian maata tai aluetta. Suomea tilastollisesti merkitsevästi paremmin menestyneet Euroopan maat olivat Viro (523), Alankomaat (519), Puola (516) ja Sveitsi (515). Suomen keskiarvo laski 4 pistettä vuoden 2015 PISA-tutkimuksesta. Matematiikan osaamistaso on siten pysynyt samana.

Luonnontieteiden osaamisessa Suomen nuorten pistekeskiarvo 522 oli OECD-maiden kärkeä heti Viron (530) ja Japanin (529) jälkeen. Suomen tulokset ovat laskeneet tasaisesti, vuodesta 2006 kaikkiaan 41 pistettä ja vuoden 2015 tuloksestakin tilastollisesti merkitsevästi 9 pistettä.

Suomessa erinomaisten lukijoiden määrä säilynyt hyvänä – heikkojen lukijoiden osuus kasvussa

Suomalaisnuorista erinomaisen lukutaidon tasoille sijoittuvien osuus (14,5 %) on säilynyt ennallaan (14,2 % vuonna 2009). Heikkojen lukijoiden osuus oli puolestaan lisääntynyt selvästi. Vuonna 2009 alle 2 tason lukijoita oli 8,1 %, mutta vuonna 2018 jo 13,5 % kaikista oppilaista. Maassamme on siten yhä enemmän nuoria, joiden lukutaito ei riitä opiskeluun ja yhteiskunnassa toimimiseen.

Oppimisen tasa-arvossa parannettavaa – koulujen välinen ero osanottajamaiden pienin

Oppilaiden väliset lukutaitoerot olivat vuonna 2018 suuremmat kuin kertaakaan Suomen PISA-tutkimusten historiassa. Oppilaiden välisten erojen kasvusta huolimatta suomalaiskoulujen välinen vaihtelu oli osanottajamaiden pienin, eikä se ole kasvanut verrattuna edelliseen PISA-tutkimukseen. Myöskään alueellisessa vaihtelussa ei ollut merkittäviä muutoksia. Pääkaupunkiseudun oppilaiden keskimääräiset tulokset ovat edelleen kaikissa sisältöalueissa parempia kuin muualla maassa, mutta nämä erot ovat olennaisesti pienempiä kuin edellisellä PISA-kierroksella. Myös osaamisen vaihtelu oli pääkaupunkiseudulla muuta maata suurempaa.

Tytöt edelleen reilusti edellä poikia

Suomessa sukupuolten välinen lukutaidon osaamisero on ollut koko ajan osallistuvien maiden suurimpia, ja tälläkin kierroksella ero oli OECD-maiden suurin. Ero tyttöjen hyväksi oli Suomessa 52 pistettä, kun se OECD-maissa keskimäärin oli 30 pistettä. Pojissa heikkojen lukijoiden määrä on kasvanut vuoden 2009 jälkeen.

Oppilaiden sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin voimistunut

Vanhempien koulutus, ammatti ja kodin varallisuus (sosioekonominen tausta) olivat kaikissa maissa yhteydessä oppilaiden lukutaitoon. Suomessa ylimmän ja alimman sosioekonomisen neljänneksen keskimääräinen lukutaitoero oli 79 pistettä, mikä vastaa laskennallisesti noin kahden kouluvuoden opintoja. OECD-maissa vastaava ero oli 88 pistettä. Suomessa sosioekonomisen taustan yhteys oppilaiden osaamiseen voimistui vuodesta 2009, jolloin ero oli 62 pistettä. Oppilaan taustan vaikutuksen kasvaminen johtuu taustaltaan alimman neljänneksen heikentyneistä tuloksista.

Oppilaiden suhde lukemiseen heikentynyt huolestuttavasti

Suomessa yhä useampi oppilas suhtautui kielteisesti lukemiseen. Vuoteen 2009 verrattuna lukemista mieliharrastuksenaan pitävien joukko on vähentynyt yhdeksän prosenttiyksikköä. Peräti 63 prosenttia suomalaispojista antoi myöntävän vastauksen väittämään ”Luen vain, jos on pakko”.

 Vain Suomessa yhdistyy korkea osaaminen ja tyytyväisyys elämään

PISA 2018 –tutkimuksessa hyvinvointia tarkastellaan kokonaisuutena, johon kuuluvat oppilaan itseen, kouluympäristöön ja koulun ulkopuoliseen ympäristöön sijoittuvat materiaaliset ja asenteisiin liittyvät tekijät. Materiaalisilla ja objektiivisesti mitattavilla tekijöillä tarkasteltuna Suomi kuuluu maailman vauraimpien kansakuntien joukkoon, edellään Pohjoismaat, Kanada ja Australia.

Oppilaiden oma arvio tyytyväisyydestä elämäänsä (asteikolla 1-10) oli melko hyvää, keskiarvon ollessa 7,61. Kun tarkasteltiin elämään tyytyväisyyden yhteyttä osaamiseen, erottui Suomi muista maista ja alueista. Suomi oli ainoa maa, jossa sekä lukutaito että elämään tyytyväisyys olivat korkealla tasolla.

PISA-tutkimus toteutettiin nyt seitsemännen kerran

PISA-tutkimusohjelma selvittää kolmen vuoden välein 15-vuotiaiden nuorten osaamista lukutaidon, matematiikan osaamisen ja luonnontieteiden osaamisen sisältöalueilla. PISA-tulokset julkistetaan nyt seitsemännen kerran.

Vuoden 2018 PISA-tutkimukseen osallistui yhteensä 79 maata ja aluetta. Näistä 37 oli OECD-maita ja 42 niin kutsuttuja partnerimaita tai valtioiden sisäisiä alueita tai kaupunkeja. 

Suomessa lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden arviointitulokset saatiin kaikkiaan 5 649 perusopetuksen oppilaalta. Tutkimuksen Suomessa toteutti Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen yhteenliittymä.

Perusopetuksen kehittämistoimia opetus- ja kulttuuriministeriössä

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää ensi vuonna Oikeus oppia -nimisen perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämishankkeen, jolla parannetaan lasten ja nuorten oppimistuloksia ja vähennetään eriarvoistumista. Perusopetuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelmaan varataan 180 miljoonaa euroa vuosille 2020-2022

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julistanut 31.10. haettavaksi valtion 4 miljoonan erityisavustuksen lukemisen kulttuuria ja lukutaitoa vahvistaviin toimenpiteisiin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja 1-2 vuosiluokkien alkuopetuksessa.

Suomen Lukiolaisten Liitto

Suomen Lukiolaisten Liitto: Lukiolaisbarometrissa huolestuttavia lukuja lukiolaisten hyvinvoinnista

Puheenjohtaja Roosa Pajunen Kuva: Marjo Suvanto

Tänään julkaistun Lukiolaisbarometrin mukaan jopa 40 prosenttia lukiolaisista ilmoitti kokevansa opinnot henkisesti raskaiksi. Lisäksi noin 20 prosenttia tarvitsisi enemmän tukea opintoihinsa. Opiskelu on lukiolaisille merkityksellistä, mutta joka toinen kokee, ettei aamulla tunnu hyvältä lähteä opiskelemaan. Kaikista vaikeimmassa tilanteessa oleville on kasautunut haasteita useilla eri mittareilla.

“On äärimmäisen huolestuttavaa kuultavaa, että niin iso osa lukiolaisista kokee opintonsa henkisesti raskaiksi. Tilanne ei ole kestävällä pohjalla. Nyt on panostettava mielekkäisiin opiskeluympäristöihin, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin, laadukkaaseen opinto-ohjaukseen ja opintotuen riittävyyteen. Kaikki nämä vaativat rahallisia resursseja”, Lukiolaisten puheenjohtaja Roosa Pajunen linjaa.

Lukiolaisten Liiton mukaan huolestuttavaa on myös se, että lukiolaisista 13 prosenttia on kokenut vähintään satunnaista kiusaamista.

“Opiskelijoiden hyvinvointia tukee ilmapiiri, jossa kiusaamiselle on asetettu nollatoleranssi. Tarvitsemme siksi päättäväisiä toimenpiteitä kiusaamisen ja häirinnän estämiseksi – tämän on näyttävä sekä lain tasolla että paikallisesti jokaisessa lukiossa”, vaatii Pajunen.

Suomen Lukiolaisten Liitto on yhteistyössä Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen, Akavan ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa julkaissut historian ensimmäisen Lukiolaisbarometrin. Lisäksi mukana ovat olleet Opetushallitus ja Helsingin yliopisto. Lukiolaisbarometrissa on selvitetty lukiolaisten arkea ja kokemuksia kahdeksassa eri teemassa, muun muassa opiskelussa, vapaa-ajalla ja tulevaisuuden odotusten osalta. Selvitys on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa www.lukiolaisbarometri.fi.

Opetuksen ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus

Tänään julkaistiin Lukiolaisbarometri – opiskelu lukiossa koetaan merkitykselliseksi, mutta opinnot koetaan henkisesti raskaiksi

Historian ensimmäinen Lukiolaisbarometri on julkaistu tänään 28.11. Lukiolaisbarometrissa selvitettiin lukiolaisten arkea ja kokemuksia erityisesti kolmen eri teeman kautta, joita ovat opiskelu, vapaa-aika ja tulevaisuus.

Opiskelu lukiossa koetaan merkitykselliseksi, joka kolmas kokee opinnot henkisesti raskaiksi

Lukiolaisbarometrin mukaan opiskelu oppilaitoksessa koetaan hyväksi ja merkitykselliseksi, mutta 40 prosenttia lukiolaisista ilmoitti kokevansa opinnot henkisesti raskaiksi. Vain joka viides kokee, ettei heidän opiskelunsa ole hidastuneet minkään tekijän takia. Yli kolmasosan opinnot ovat hidastuneet oman motivaation ja uupumuksen takia.

Noin joka neljännelle lukiolaiselle ja heidän perheelleen kouluvälineiden hankinta tuottaa taloudellisia vaikeuksia.

Lukiolaisten vapaa-ajan harrastukset jakautuvat voimakkaasti sukupuolten mukaan

Noin 80 prosenttia lukiolaisista urheilee vähintään kerran viikossa. Miehistä yli 80 prosenttia ilmoitti pelaavansa digitaalisia pelejä, kun naisten osuus oli hieman alle 40 prosenttia. Naiset harrastavat miehiä monipuolisemmin erilaisia harrastuksia. Naisista lähes puolet ilmoitti lukevansa vapaa-ajalla, miehistä joka neljäs.

Noin joka kolmas lukiolaisista tekee tai on tehnyt töitä opiskelun ohella.

Lukiolaiset ovat aikeissa kirjoittaa erityisesti matemaattis-luonnontieteellisiä aineita

Lukiolaiset ovat aikeissa kirjoittaa keskimäärin viisi ainetta.Suosituimpia kirjoitettavia aineita ovat englanti, matematiikka, toinen kotimainen kieli, fysiikka, kemia ja biologia. Viidennes lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoista tietää mitä alaa aikovat opiskella. Suosituimmat alat ovat terveys ja hyvinvointi (31%), yhteiskunnalliset alat (28%) ja kauppa-, hallinto- ja oikeustieteet (27%).

Voit tutustua barometrin tuloksiin osoitteessa www.lukiolaisbarometri.fi

Koko raportti koostuu kahdeksasta eri osa-alueesta: nykyisiin opintoihin hakeutuminen, kokemukset opiskelusta ja opetuksesta, opintojen eteneminen, oppimisen digitalisaatio, jatko-opintoihin hakeutuminen, hyvinvointi ja vapaa-aika, toimeentulo ja asuminen sekä arvot ja asenteet.

Lukiolaisbarometri on Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus sr:n tuottama selvitys, jossa on tutkittu lukiolaisten arkea ja kokemuksia heidän omasta näkökulmastaan. Lukiolaisbarometria ovat olleet toteuttamassa myös Opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Lukiolaisten Liitto ja Akava. Mukana yhteistyössä ovat Helsingin yliopisto ja Opetushallitus.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto

LUT-yliopiston kampukset hiilinegatiivisiksi jo vuonna 2024

© Teemu Leinonen – LUT

LUT-yliopisto on sitoutunut Lappeenrannassa ja Lahdessa sijaitsevien kampustensa hiilinegatiivisuuteen jo viiden vuoden päästä. Yliopisto laatii parhaillaan oman tutkimusosaamisensa pohjalta suunnitelmaa tavoitteessa onnistumiseksi.

”Emme tyydy hiilineutraaliuteen, vaan rakennamme mahdollisimman nopean reitin toimintamme hiilinegatiivisuuteen. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta uskomme saavuttavamme sen, sillä tuotamme teknologisia ratkaisuja itse koko ajan”, rehtori Juha-Matti Saksa sanoo.

Saksa korostaa, että omien kampusten hiilinegatiivisuus on LUTille vain yksi keino luoda ja todentaa mahdollisuuksia pysyviin muutoksiin kohti ympäristöllisesti kestävämpää toimintaa.

”Yksi tutkimuksemme missioista on vaikuttaa koko maailmanlaajuiseen energiajärjestelmään ja tukea muutosta kohti päästötöntä tulevaisuutta. Tuotamme osaamista esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoon teollisuuden päästölähteistä sekä synteettisten polttoaineiden tuotantoon. Hiilikädenjälkemme muodostuu myös sadoista vuosittain valmistuvista opiskelijoista, jotka vievät kestävyysmuutoksen osaamista eri sektoreille.”

Hiilinegatiivisuuden tiekartan keskiössä on 2010-luvun aikana Lappeenrannan kampukselle rakennettu Green Campus -tutkimus- ja toimintaympäristö, jossa LUT tuottaa jo nyt muun muassa osan tarvitsemastaan sähköstä päästöttömällä aurinkoenergialla.

Hiilinegatiivisuuden matkasta on vetovastuussa kestävyystutkimuksen asiantuntijoista koostuva tiimi. Professori Risto Soukka kertoo LUTin ottavan vahvan tutkimuksellisen otteen ratkaisujen synnyttämiseksi.

”Kansainväliset laskentastandardit auttavat määrittämään hiilitaseen, mutta tässä tapauksessa se on vasta ensimmäinen askel. Hiilinegatiivisuustavoitteen saavuttamiseksi hiilitaseen tulee olla riittävän yksityiskohtainen, jotta yliopistossamme kehitettyjen ratkaisujen todelliset ilmastohyödyt saadaan esille.”

”Päästöjen kompensointi ei ole maailmankuvamme mukaan ensisijainen ratkaisu, koska yliopiston tehtävänä on etsiä aktiivisesti ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin. LUTissa ilmastonmuutoksen torjuminen on keskeinen osa strategiaa”, Soukka jatkaa.

LUTin vahva osaaminen päästöttömässä sähköntuotannossa on fyysisen tutkimusympäristön ohella keskeisin mahdollistaja hiilinegatiivisuuden saavuttamisessa. Teknologian lisäksi ratkaisuja haetaan toimintatapojen muutoksilla ja järjestelmätason suunnitteluratkaisuilla.

”Lappeenrannan kampuksella meillä on jo nyt olemassa merkittävä määrä energiataseisiin, eli esimerkiksi sähköön, lämmitykseen ja ilmanvaihtoon liittyvää mittausdataa. Lisäämme mittareita ja jalostamme data-alustaamme edelleen, jotta saamme kulutuksen ja päästöjen vähennyspotentiaalin kattavasti esiin”, tutkijaopettaja Mika Luoranen sanoo.

Toiminnan päästöjen yhdistäminen markkinatietoon on edellytys muutokselle 

Luoranen kertoo, että smart gridin, eli älykkään sähköverkon teknologioiden sekä mittaustulosten yhdistäminen sähkö- ja lämpöenergiamarkkinoiden markkinatietoon ja -ennusteisiin ovat keskeisiä osia energiajärjestelmän hallinnassa.

”Kun tavoite on aidosti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja tuoda kulutuksen joustot osaksi ratkaisua, tarvitaan reaaliaikaista tietoa kulutuksesta. Historiaan perustuva tieto keskiarvoista ei riitä.”

Luoranen jatkaa, että energiataseet ja data päästölähteistä louhitaan kampustasolla sekä rakennuksittain että toiminnoittain. Tarkastelu etenee suorista päästölähteistä epäsuoriin päästöihin, ja ulottuu koko yhteisön toimintaan.

”Kytkemme ihmisten toiminnan ja esimerkiksi tilojen käyttöasteet yhteen. Teknologisten ratkaisujen ohella tarkastelemme koko ajan kriittisesti, kuinka me yhteisönä toimimme. Viimeistään epäsuorien päästöjen pienentäminen haastaa kaiken toiminnan”, Luoranen sanoo.

LUT muutti Lahdessa uudelle kampukselleen vasta menneenä kesänä. Kyseessä on kiinteistö, jonka käyttötarkoitus on peruskorjauksessa luotu kokonaan uudeksi, ja jonka energiataseista tiedetään vasta rajallisesti. Moninkertainen urakka ei kuitenkaan ollut este työhön ryhtymiselle.

”Lahdessa aloitamme melko tyhjältä pöydältä ja töitä on enemmän. Meille oli kuitenkin itsestään selvää, että molemmat kampukset jakavat saman tavoitteen. Pelkästään helppoihin asioihin tarttuminen ei ole LUTille luontaista”, rehtori Saksa päättää.

Tutkimukset

:TUTKIMUS: Koulujen välillä suuria eroja suhtautumisessa muslimiperheisiin

Tampereen yliopistossa on valmistunut tutkimus, joka tarkastelee muslimien osallisuuden ja kansalaisuuden rakentumista suomalaisissa ja ruotsalaisissa kouluissa. Tutkimus selvitteli myös sitä, minkälaisten ideaalien ohjaamana rehtorit kouluja johtavat ja minkälaista on muslimiperheiden ja koulun välinen vuorovaikutus. Tutkimuksen tulokset tuovat esiin yhteiskunnan periaatteiden ja niiden käytännön toteutumisen välisen kuilun.

– Haastatellut muslimiopettajat ja -vanhemmat kertoivat arvostavansa suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan periaatteita, kuten uskonnonvapautta ja kulttuurisen moninaisuuden kunnioittamista, sanoo tutkimuksen tekijä, tutkijatohtori Inkeri Rissanen Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.

– Periaatteet näkyvät myös koulutusjärjestelmän rakenteissa ja luovat hyvän perustan osallisuuden syntymiselle. Esimerkiksi oman äidinkielen opetus ja Suomessa oman uskonnon opetus nostettiin esiin näiden periaatteiden ilmentyminä.

Arjen vuorovaikutus ja käytänteet tuottavat kuitenkin osattomuuden kokemuksia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että molemmissa maissa islamiin liittyvät ennakkoluulot ja stereotypiat näkyvät kouluissa selvästi. Myös joidenkin haastateltujen rehtoreiden näkemyksissä heijastuu kapea ja yksipuolinen islam-kuva.

Tällaisten näkemysten ohjaamissa koulukulttuureissa pyritään välttämään muslimi-identiteettien esiintuloa, ja muslimioppilaiden osallisuutta pyritään tukemaan lähinnä kulttuurisen häivyttämisen strategian kautta.

– Ruotsissa tämä voidaan tulkita nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaiseksi strategiaksi, kun taas Suomessa opetussuunnitelmien perusteet edellyttävät moninaisten kulttuuri-identiteettien tukemista kouluyhteisössä, Rissanen toteaa.

Toisaalta koulujen välillä on suuria eroja: kouluissa, joissa on ollut paljon muslimioppilaita jo pitkään, käsitykset muslimi-identiteettien moninaisuudesta ovat kehittyneet. Näissä kouluissa uskonnosta on opittu puhumaan ja uskontoihin liittyviä tarpeita huomioimaan tekemättä yleistyneitä oletuksia yksilöiden uskonnollisuudesta tai kulttuuri-identiteetistä.

– Tämä näkyy esimerkiksi koulujen juhlakulttuurissa siten, että katsomuksellisten elementtien riisumisen sijaan tehdään tilaa useammille katsomuksille.

Kulttuuritulkit merkittävässä roolissa

Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Siihen haastateltiin monikulttuuristen koulujen rehtoreita sekä muslimiopettajia ja -vanhempia, jotka toimivat kouluissa epävirallisissa ”kulttuuritulkin” rooleissa. Suurin osa kulttuuritulkeista oli kouluissa töissä opettajina tai koulunkäynnin ohjaajina.

Tutkimus osoittaa kulttuuritulkkien tärkeän tehtävän kouluissa luottamuksen ja osallisuuden rakentajina. Monet rehtorit kertoivat, että vähemmistöihin kuuluvien opettajien palkkaaminen on ollut ratkaiseva tekijä luottamukseen perustuvan koulukulttuurin ja toimivan vuorovaikutuksen kehittämisessä kotien ja koulun välille.

– Joskus kouluissa kuitenkin oletetaan muslimiopettajan automaattisesti olevan uskonnon asiantuntija tai voivan edustaa koulun erilaisia muslimiperheitä.  Tällöin kulttuuritulkkiopettajat ovat pyrkineet lisäämään ymmärrystä islamin moninaisuudesta ja perheille kuuluvasta autonomiasta omien lastensa kasvatusta koskevissa asioissa, Rissanen kertoo.

Muslimiperheet tuovat koulukulttuuriin hyödyllisiä arvoja

Kulttuuritulkkien mukaan esimerkiksi monille muslimiperheille tärkeiden juhlien, kuten ramadanin päättymisen juhlan näkyminen koulussa luterilaisen perinteen ohella tukee kouluyhteisöön kuulumisen tunteita. Monissa suomalaisissa ja joissain ruotsalaisissakin kouluissa onkin ryhdytty lisäämään kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden positiivista näkyvyyttä myös koulukulttuurissa. Ruotsissa uskontojen näkymiseen julkisessa tilassa suhtaudutaan kuitenkin selvästi kielteisemmin.

Tutkimuksen mukaan pisimpään maahanmuuttajamuslimiperheiden kanssa työskennelleet rehtorit tunnistavat sekä islamiin, lähtökulttuureihin että maahanmuuttotaustaan kytkeytyvää kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, joka on koulutuksen kannalta hyödyllistä. Heidän mukaansa nämä perheet tuovat kouluun usein arvoja ja asenteita, jotka Suomessa kantaväestön keskuudessa ovat heikkenemässä.

Tällaista koulukulttuuria ja oppimista vahvistavaa pääomaa ovat rehtoreiden mukaan esimerkiksi yritteliäisyys, perhearvot, toisista huolehtiminen, yhteisöllisyys, vahva moraali sekä koulutuksen ja auktoriteettien kunnioittaminen.

Näiden seikkojen vuoksi rehtoreiden on joskus vaikea tunnistaa lähiökoulujaan julkisissa keskusteluissa maalatuista uhkakuvista: vahva yhteisöllisyys, ponnistelu tulevaisuuden eteen ja hyvä yhteistyö perheiden kanssa ovat asioita, joiden vuoksi rehtorit johtavat mielellään juuri näitä kouluja.

Vaikka tämän laadullisen tutkimuksen perusteella ei Rissasen mukaan ole mahdollista tehdä laajoja yleistyksiä tai maiden välisiä vertailuja, tulokset antavat kuitenkin viitteitä koulujärjestelmien rakenteiden erojen merkityksistä muslimien osallisuuden rakentumiselle.

– Ruotsissa islamilaisten koulujen olemassaolo saa rehtorit toisinaan vetoamaan perheiden mahdollisuuteen vaihtaa koulua, kun taas suomalaisissa kouluissa esimerkiksi uskonnonvapauteen liittyvistä asioista tai muista osallisuuteen liittyvistä kysymyksistä neuvotellaan enemmän.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Eino Jutikkalan rahasto sekä Suomen kulttuurirahasto.

Helsingin yliopiston alumniyhdistys

Ilkka Herlinistä Helsingin yliopiston Vuoden Alumni 2020

Ilkka Herlin Kuvaoikeudet: Soilfood

Cargotecin hallituksen puheenjohtajan, historioitsija Ilkka Herlinin mukaan modernin kulttuurin keskeinen virhe on se, että se on yrittänyt ylhäältä päsmäröidä luonnon kiertoa. Teknologia pitää sovittaa niin, että se on osa luonnonjärjestelmää.

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2020 Cargotecin hallituksen puheenjohtajan ja ympäristövaikuttaja Ilkka Herlinin.

Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Tehtävään valitaan vuosittain henkilö, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita, akateemisen koulutuksen arvostusta ja nostanut akateemista Helsingin henkeä.

Vuoden Alumnina Herlin aikoo puhua ainakin siitä, että ilmastonmuutoksen ja elonkirjon romahtamisen torjunnalla on kiire.

– Ihmisen pitää siirtyä itse luomistaan suurista järjestelmistä harmoniaan luonnon kanssa. Teknologia pitää sovittaa niin, että se on osa luonnonjärjestelmää. Modernin kulttuurin keskeinen virhe on se, että se on yrittänyt ylhäältä päsmäröidä luonnon kiertoa, Herlin sanoo.

Qvidjan tilallaan Paraisilla Herlin kokeilee maa- ja metsätaloutta, joka lisää elonkirjoa ja sitoo ilmasta hiilidioksidia maaperään sen sijaan että on hiilen lähde.

Mekanismina on niin sanottu mikrobien hiilipumppu, jossa sienet ja bakteerit sitovat hiiltä pysyvästi maaperään. Mikrobit käyttävät yhteytyksen tuomaa hiiltä, ja kun mikrobit kuolevat, niiden rakenteet säilyvät maassa pitkään ja muodostavat pysyvän hiilivaraston.

Mykorritsasienet elävät symbioosissa paitsi puiden myös viljelykasvien kanssa. Sienijuuri antaa kasveille ravinteita, ja sieni saa kasvilta hiiltä. Kun kasvisato korjataan pois, sieni ja sen hiili jäävät maaperään.

– Olennaista on mahdollisimman jatkuva, elävä kasvipeitteisyys niin pellolla kuin metsässäkin, Herlin sanoo.

Keskeistä menetelmässä on se, että maata ei saa muokata, jotta rihmastot eivät hajoa. Myös liikaa lannoittamista on vältettävä, koska helposti liukeneva lannoite tekee sienet turhaksi kasvien kannalta.

Nyt Qvidja on maaperä-, ilma- ja vesistötutkimuksen lippulaivatila Carbon Action -hiiliviljelyhankkeessa, jossa on mukana yli sata maanviljelijää eri puolilta Suomea.

Historiantutkimus on kokonaisuuksien hahmottamista

Herlin aloitti historian opinnot Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuonna 1978. Vuonna 1993 hän väitteli tohtoriksi. Väitöskirjan aiheena oli hänen äidinisänsä kansatieteilijä Kustaa Vilkuna (1902–1980).

Pääpaino Herlinin tutkijanuralla kuitenkin on ollut tieteen ja teknologian historiassa ja pyrkimyksessä ymmärtää, miten suuret järjestelmät toimivat.

– Tutkijanurasta on ollut ainakin se hyöty, että minulle on tullut kyky ja sitkeys lukea hankalia artikkeleita uusilta aloilta. Historiantutkimus on kokonaisuuksien hahmottamista, ja se on päivä päivältä tärkeämpää, Herlin sanoo.

Herlin jatkoi Suomen Akatemialla tutkijana vuoteen 2000, jonka jälkeen hän siirtyi liike-elämään ja ympäristötyöhön.

“Innovaatioita ei voi tilata”

Herlin on ollut mukana useissa startupeissa ja ekologisissa innovaatioissa. Mikä on innovaatioiden resepti?

– Keskeistä on perustutkimus, jolle ei ole etukäteen asetettu tavoitetta taipua innovaatioksi. Kaikki, missä olen mukana, on syntynyt tinkimättömästä ja parhaasta perustutkimuksesta ja marginaaliaiheista – ja vasta myöhemmin se on yhdistetty ratkaisukeskeiseen ajatteluun.

Sovellusvaiheessa pitää Herlinin mielestä pitää mukana arvot, jotta ratkaisujen sijasta ei tule luotua uusia ongelmia.

– Jos lähdetään tekemään innovaatioita, ollaan menossa takapuoli edellä puuhun.

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL

:KANNANOTTO: OPETTAJAKSI EI OPITA KIRJEKURSSILLA

SOOLin puheenjohtaja Sanni Salmenoja

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL on huolissaan opettajankoulutuksen kontaktiopetuksen määrän vähenemisestä ja sen vaikutuksesta erityisesti taito- ja taidenaineiden opetusosaamiseen. SOOLin Tavoitteet opettajankoulutukselle -ohjelma linjaa, että kontaktiopetuksen määrän tulee olla vähintään 14 tuntia opintopistettä kohti.

Henna Suomen (2019) väitöksessä kävi ilmi, että luokanopettajilla ei ole riittäviä taitoja musiikin opettamiseen peruskoulussa. Tutkimuksen mukaan vain viidesosa arvioi itsensä päteväksi opettamaan musiikkia alakoulussa. Väitöksestä käy ilmi musiikinopetuksen määrän väheneminen luokanopettajakoulutuksessa 1980-luvun 160 tunnista nykyiseen 40–60 tuntiin.

Opintopisteitä kandin ja maisterin tutkintoon ei mahdu määräänsä enempää, ja monet tärkeät aihealueet kilpailevat opintopisteistä. Pistemäärien sijaan huomiota tulisi kiinnittää opintopisteiden sisältöön: mitä kaikkea yksi opintopiste sisältää.

SOOLin Tavoitteet opettajankoulutukselle -ohjelma linjaa, että opettajankoulutuksessa pienryhmäopetuksen määrän tulee olla vähintään 14 tuntia opintopistettä kohti, erityisalat huomioiden. Tämä määrä ei tällä hetkellä toteudu, sillä kontaktiopetuksen tuntimäärä voi olla niinkin vähäinen kuin kahdeksan tuntia opintopistettä kohden. SOOL vaatii, että opintopistemääriä erityisesti taito- ja taideaineiden kohdalla tulee korottaa 14 tuntiin.

SOOLin puheenjohtaja Sanni Salmenoja on huolissaan tulevien opettajien taito- ja taideaineiden opetustaidoista.

– Jokaisen lapsen ja oppilaan on saatava opetussuunnitelmien mukaista opetusta, eikä minkään aineen opetuksen määrä ja laatu voi olla riippuvainen opettajan harrastuneisuudesta.

Viime vuosina korkeakoulut ovat joutuneet kovien leikkausten kohteeksi, mutta opetuksen määrän vähentämisen ei tule olla keino saada resurssit riittämään. Monet opettajan työssä tarvittavat taidot voidaan oppia ainoastaan kontaktiopetuksessa.